Tekniikan taitaja suunnitteli kaikki Iijoen voimalaitokset
Monipuolisista suunnittelukohteista huolimatta Lauri Eskelinen koki aina olevansa vesivoimamies.
Eskelinen oli viisilapsisen perheen toinen lapsi ja ainoa poika. Hänen isänsä harjoitti apteekkitoimintaa, mikä vei perheen sotavuosina Ivaloon.
Sodasta huolimatta lapsuusvuodet Ivalossa tuottivat hänelle positiivisia kokemuksia.
Hänen sisarensa mukaan elettiin luontoelämän lumoissa, ja sodan tapahtumat koettiin enemmänkin seikkailuna.
Varsinaisen nuoruutensa Eskelinen vietti Kemijärvellä. Isän äkillinen kuolema Laurin ollessa viisitoistavuotias asetti hänelle paljon vastuuta perheen ainoana miehenä. Eskelinen kuului uuden Kemijärven lukion ensimmäiseen ikäluokkaan ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1954. Puolisonsa hän löysi samalta koululuokalta.
Tekniikan tielle Eskelinen lähti ryhtyessään opiskelemaan diplomi-insinööriksi Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa. Sodan jälkeisissä oloissa Suomi kärsi huutavasta sähköpulasta. Eteläisen Suomen suuret joet oli pitkälti rakennettu jo ennen sotaa.
Pohjois-Suomen vesivoiman hyödyntäminen oli alkanut 1940-luvun lopulla. Eskelinen päätyi tekemään diplomityötä Pohjolan Voimaan, joka juuri oli ryhtymässä rakentamaan Iijokea.
Pohjolan Voima pysyi hänen työnantajanaan ja suunnittelu hänen elämäntyönään.
Monipuolisista suunnittelukohteista huolimatta Eskelinen koki aina olevansa vesivoimamies. Hän suunnitteli kaikki Iijoen voimalaitokset sekä suuren joukon muita laitoksia eri puolille Suomea.
Töihin kuului myös lämpövoimalaitoksia, voimajohtoja, kalateitä, merituulivoimalan toteutus sekä suuri joukko muita rakenteita, joissa vaadittiin erityisosaamista.
Lauri Eskelisestä kehittyi vertaansa vailla oleva tekniikan taitaja, olipa kysymys sitten maa-, betoni- tai teräsrakenteista, veden virtauksista tai materiaalien ominaisuuksista ja käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa.
Jos maapadon harjalle ilmestyi painuma, Eskelinen pystyi – nähtyään suunnitelmapiirustukset – hetkessä tekemään päätelmät, mistä ilmiöstä oli kysymys ja millaisiin toimiin oli ryhdyttävä.
Hänen hahmottamiskykynsä oli ilmiömäinen. Hän osallistui aktiivisesti vesivoimalaitosten kunnossapidon suunnitteluun myös eläkevuosinaan.
Eskelinen levitti osaamistaan apulaisprofessorina Oulun yliopistossa. Hänellä oli myös oma insinööritoimisto, joka tarjosi nuorille diplomi-insinööreille mahdollisuuden hankkia kokemusta ja kartuttaa osaamista.
Oulun yliopistossa Eskelinen suoritti myös lisensiaattitutkinnon. Monipuolisista ansioistaan Eskeliselle myönnettiin yli-insinöörin arvo.
Laurin ominaispiirteitä olivat vaatimattomuus, avuliaisuus ja hyväntahtoisuus. Nuoruusvuosinaan hän oli hyvin kiinnostunut urheilusta, ja siitä hänelle jäi pysyvästi liikunnallinen elämäntapa. Hän oli ahkera tervahiihtäjä. Läpi elämän viimeisiin päiviin saakka harrastuksena oli shakki. Ikävuosien karttuessa hän oli valmistautunut poismenoonsa ja kuoli levollisesti kotonaan.
Artikkelin lähde Kaleva 23.02.2017.