423 sivua aatteita ja ajatuksia
Oulun yliopiston aate- ja oppihistoria sai ensimmäisen
oman pääsykoekirjansa. Miten sellainen tehdään?
Anne Helaakoski, tekstit
Jarmo Kontiainen, kuvatSiinä se nököttää. Juuri painosta tullut Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian uusi oppi- ja pääsykoekirja Ajatusten lähteillä.
Kirja vaati noin vuoden ponnistuksen yhteensä yhdeksältä eri tekijältä. Tuloksena on 423 sivua ajattelutapojen ja tieteen kehitystä esittelevää tietoa.
– Pääsykoekirjat ovat motivaatiotestejä. Jaksaako lukea satoja sivuja tylsää tekstiä, paitsi että tämä kirja ei ole tylsä, virnistää yhdessä tutkija Mikko Myllykankaan kanssa kirjan toimittanut professori Petteri Pietikäinen.
Ajatusten lähteillä on ensimmäinen suomalainen teos, joka esittelee aate- ja oppihistorian alan tutkimusta laajemmalle yleisölle. Samalla se korvaa aikaisemmin pääsykoekirjana toimineen italialaisen Paolo Rossin Modernin tieteen synty Euroopassa -teoksen.
– Rossin kirjaa on käytetty jo vuosia eikä samasta kirjasta voi loputtomiin kysyä. Tosin nyt opetusministeriössä halutaan luopua pääsykokeesta, mistä ei ollut tietoa, kun kirjan teko aloitettiin. Kirjaa voi kuitenkin käyttää myös kurssikirjana.
Pietikäinen on aate- ja oppihistorian professorina nyt kuudetta vuotta. Koko ajan on ollut puhetta, että olisi hyvä tehdä oma pääsykoekirja, talon oman väen voimin.
Viime lukuvuoden henkilökuntakokouksessa sitten joku otti puheeksi kirjan tekemisen, ja siihen päätettiin myös ryhtyä.
– Aloitimme lokakuussa 2015. Tarkoituksena oli tehdä sekä oma kirja pääsykokeisiin että tutkimusalaa esittelevä teos, jonka kuka tahansa voi lukea. Siinä se eroaa pelkästään pääsykoekirjaksi tarkoitetusta kirjasta, kertoo Mikko Myllykangas.
Alusta lähtien kirjoittajat pitivät mielessä, että pääsykoekirjaa lukevien lähtötaso on lukio. Tekstin on oltava selkeää, ammattislangin sijaan käytetään arkikieltä.
– Hyvä tutkija pystyy kertomaan asiat selkeästi, toteaa Pietikäinen.
– Monimutkaiset asiat eivät edellytä monimutkaista kieltä, säestää Myllykangas.
Kirjassa haluttiin esitellä käytännön esimerkein ja kontekstiin sidottuna, mitä aate- ja oppihistoria tarkoittaa ja mitä oppiaineessa tehdään. Historia oppiaineena on toki tuttu lukiolaisille, mutta mitä ovat aate ja oppi?
– Aate- ja oppihistoria on kuitenkin jo yli 40 vuotta vanha oppiaine Suomessa. On korkea aika kertoa, mitä se on, sanoo Pietikäinen.
Kirjan artikkeleiden kirjoittajien työnjako syntyi helposti, sillä jokaisella on oma erityisalansa. Toimittaja Myllykankaalle annettiin alustavia otsikoita, ja hän lähetti ne tiedoksi tiede- ja tietokirjakustantamo Gaudeamukselle.
Kustantamossa kirjasta kiinnostuttiin oitis.
Kirjoittaminen sujui tutkijoilta kivuttomasti. Myllykangas toimi päällepäsmärinä ja hoiti, että aikataulussa pysyttiin. Aikataulutus oli tärkeää, koska kirja haluttiin nimenomaan vuoden 2017 pääsykoekirjaksi.
Myllykangas myös luki muiden kirjoittajien tekstit ja katsoi, että ne muodostavat kokonaisuuden.
Kirjassa on kuvia ja kustantajan pyynnöstä epilogi sekä lyhyitä tietolaatikkotekstejä. Lopulta sivumääräksi tuli 423, eli noin sata sivua enemmän kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli.
Kun materiaali oli valmis, se lähetettiin kustantamolle, joka lähetti tekstit eteenpäin vertaisarvioijille. Syys-lokakuun vaihteessa 2016 saatiin palaute ja sen perusteella lukuja muokattiin ja täydennettiin.
Lokakuun lopussa tekstit lähetettiin takaisin Gaudeamukselle ja Pietikäinen ja Myllykangas sekä kustannustoimittajat vielä hioivat tekstiä.
Viimeisenä laadittiin nimihakemisto sivunumeroineen. Eniten viitatuksi henkilöksi nousi tietysti Aristoteles. Sitten kirjat tulivatkin yliopistolle postissa.
Virallinen julkistustilaisuus pidettiin yliopistolla torstaina 9. helmikuuta.
Keväällä uusi pääsykoekirja kuluu hakijoiden käsissä. Ja tekijät toivovat, että myös muut kiinnostuneet pääsevät vihille siitä, mitä aate- ja oppihistoria pitää sisällään.
Petteri Pietikäisen (vas.) ja Mikko Myllykankaan toimittama länsimaisten aatteiden ja oppien historiaa valottava Ajatusten lähteillä on pääsykoekirjana seuraavat vajaat kymmenen vuotta. Ellei sitten pääsykokeista luovuta kokonaan.Joko julkaiset tai kuolet
Joskus on kuullut sanottavan, että yliopistomaailmassa pitää julkaista tai kuolla. Aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäisen mukaan sanonta on totta, tieteellisten artikkeleiden julkaiseminen on nykyään entistäkin tärkeämpää.– Se on kovaa peliä siitä, kuka saa tärkeään kansainväliseen julkaisuun referee-arvioidun eli vertaisarvioidun artikkelinsa.
Vaikka kansainvälisyys on kova sana, Suomessa arvostetaan myös suomen kielellä kirjoitettuja julkaisuja.
– Esimerkiksi Hollannissa hollanniksi kirjoittaminen on ammatillinen itsemurha. On hyvä, että tiedekirjallisuutta tehdään suomen kielellä ja että meillä on kustantajia, joita ne kiinnostavat. Näin pidetään sivistystä yllä.
Yliopistoväen tehtäviin kuuluu opetuksen lisäksi julkaisujen tuottaminen. Jossain on näytettävä, mitä yliopistolla tehdään.
Tutkija Mikko Myllykangas myös muistuttaa, että suomenkielinen kirja on varmasti ensimmäinen väylä tutustua johonkin tieteenalaan.
– Lukiolainen, joka on kiinnostunut jostain tieteenalasta, ei ensimmäisenä lue siitä ulkomailla aikakauslehdessä julkaistusta artikkelista, Myllykangas sanoo.
Professori Pietikäisen mielestä suomenkielinen ja kansainvälinen julkaisu eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan täydentäviä. Kansainvälisyys myös motivoi, sillä tiede on kansainvälistä.
Myllykangas on samaa mieltä. Jos kansainvälistämistä painotetaan, täytyy olla jotain, mitä kansainvälistää.
Julkaisemisesta saa mainetta, mutta ei mammonaa.
– Ei tämä todellakaan ole tapa rikastua, eikä hommaan alettu, jotta saisimme rahaa. Jos sitä tulee, se jaetaan kaikkien tekijöiden kesken, sanoo Pietikäinen.
Artikkelin lähde Kaleva 13.02.2017.