Eeva Kauppinen, tekstit
Jukka Leinonen, kuvaOulun sisällissodan taisteluja on läpikäyty ja jälkipyykkiä mankeloitu viime viikkoina teatteriohjaaja Ahti Ahosen keittiön pöydän ääressä Kajaaninkadulla.
Vastapäätä pöydän toisella puolella ovat istuneet näyttelijä Tuula Väänänen, valokuvaaja Kati Leinonen ja välillä myös oululainen historiantutkija, professori Matti Lackman.
Ensi-iltaan on tulossa esitys
– Yhdessä Ahti Ahosen kanssa olemme lukeneet lukuisia kirjoja sekä istuneet Pohjois-Pohjanmaan museossa ja arkistoissa etsimässä tietoa ja valokuvia.
Väänänen näkee, että tuossa historiallisessa ajankohdassa ihmiset joutuivat poikkeuksellisten ja uudenlaisten tilanteiden eteen. Olihan itsenäisyys juuri saavutettu. Oli sauma tehdä valintoja.
Sisällissodan taistelut huipentuivat Oulussa ajalla 2.2.–3.2.1918. Lähes tunti tunnilta vuoden 1918 sisällissodasta ja Oulun tapahtumista kertovat historiantutkijat Turo Manninen ja Mauno Jokipii kirjassa
– Joku on sanonut, että sota on vain luodinreikiä Lyseon seinässä. Mutta minusta se on skipattu pala historiaa, Ahti Ahonen kommentoi.
– Kun se oikein isoon kehykseen laitetaan, Oulun kahakka oli kolmessa päivässä ohi, mikä vapautti valkoisten porukan lähtemään sen jälkeen kohti Tamperetta.
Punakaarti linnoittautui Vaaran työläiskaupunginosan kivirakennuksiin Oulun työväentalolle, Kansan Tahdon taloon ja läheisiin osuuskunnan taloihin sekä palokuntataloon ja rautatieasemalle.
Suojeluskunta varusti tuomiokirkon viereisen Franzéninpuiston ympärillä olevat kivirakennukset tukikohdakseen.
Ratkaisevaa oli se, että C.G.E. Mannerheim lähetti avustusjunalla eteläpohjalaisia suojelukuntalaisia Oulun avuksi. Suomen sisällissodan ensimmäiset tykinlaukaukset ammuttiin Oulussa Laanilasta 3.2. kello 9 kohti kasarmialuetta.
– Punaiset saarrettiin työväentalolle. He antautuivat ja sen jälkeen riisuttiin aseista. Venäläiset olivat vähän niin kuin heitteillä täällä. Olisivat vaan halunneet päästä koteihinsa, mutta Venäjällä oli sota kesken Saksan kanssa, Ahonen jatkaa.
Oulun taistelut kestivät vain vuorokauden, illasta 2.2. iltaan 3.2., mutta ne olivat veriset. Mauno Jokipiin mukaan hallituksen joukoista kaatui 33 ja haavoittui 34 miestä, punaisten joukoista kaatui 26 ja haavoittui ainakin 26. Siviilejä kuoli kahdeksan ja haavoittui 11 henkilöä. Sivussa pysytelleistä venäläisistä kaatui yksi ja kahdeksan haavoittui.
Kaksi naista – kolme päivää kertoo Oulun-tapahtumista fiktiivisesti, vaikkakin autenttisten päiväkirjamerkintöjen pohjalta. Keskushenkilöitä ovat aikamatkaaja, jota kiinnostavat Oulun historialliset kerrostumat, sekä kaksi naista: toinen valkoisesta, toinen punaisesta leiristä.
– Valkoisen maailman nainen työskentelee sentraalisantrana Pohjois-Suomen suurimmassa puhelinkeskuksessa, Ahti Ahonen kertoo.
– Punainen rouva elää Vaaralla kaksin puolisonsa, aseman vaihdemiehenä työskentelevän Vilhon kanssa, ja näkee lapsiperheiden kurjuuden. Heillä on ystäväpiirissään Oulun työväenneuvoston johtoon noussut Yrjö Kallinen, Tuula Väänänen avaa.
Kaikki miesroolit näyttelee Pete Miettunen.
Roolihenkilöiden takana on huomattava määrä tosikertomuksia. Oulun maakunta-arkistosta löytyi esimerkiksi kauppias Snellmanin 16-vuotiaan Ida Lotta -tyttären sotakevään päiväkirja. Tyttö oli kirjannut muistiinpanot elegantilla vanhalla ruotsilla.
Ahti Ahosen talon väestösuojaa harjoitusstudionaan käyttäneelle työryhmälle selvisi, että sisällissodan taistelijoina toimi paljon 15–16-vuotiaita koulupoikia. Turo Mannisen mukaan Oulun lyseon lukion oppilaista 60 prosenttia oli mukana valkoisten puolella rivimiehinä, lähetteinä ja sairaala-apulaisina.
– Tämmöisiä lapsisotilaita hääräsi molemmilla puolilla. Helposti ylipuhuttaville poikasille annettiin pyssy kouraan, Ahonen puhisee.
Oulun työväenneuvoston esikunta Kun Kaksi naista – kolme päivää esityksen Anna (Tuula Väänänen) lähtee kaupungille, hän näkee, kuinka koko Pokkitörmä palaa.
”En olisi uskonut, että sota tulee. Tuntuu pahalta, ettei ihminen voi sovitellen elää”, hän miettii.
Oulun valkoiset valloittajat voitonparaatissa kauppatorilla 4. helmikuuta 1918. Oikealla näkyy tykki, jolla sisällissodan ensimmäinen laukaus
ammuttiin.
Esitykseen piti tulla siitä kolme värssyä.
– Tämä on meille kaikille tuttu runo. Varmaan kansakoulussa opetettu, näyttelijä Tuula Väänänen toteaa.
– Ei ole! En ollut sitä tätä ennen koskaan kuullutkaan, ohjaaja Ahti Ahonen kiistää.
Tulkaa jääkärit on järkyttänyt Ahosen.
– Kiannon runo on silmittömän verenhimoinen, etnistä puhdistusta enteilevä. Ja vannoo Saksaa, jota kutsutaan siinä avuksi.
Runossa on 12 säkeistöä. Se alkaa näin:
Esitys
– Siinä haluaa tuoda esiin, mitä on kokenut, nähnyt, oppinut, ja jakaa sen muitten oululaisten kanssa. Tämä on kaikkien oululaisten yhteistä historiaa.
Käsikirjoituksesta vastaavat Ahti Ahonen ja Tuula Väänänen. Näyttämöllä nähdään Tuula Väänänen ja Pete Miettunen sekä Kati Leinosen videoprojisointeja.
– Tähtitornin kahvilan kivikellari on tavallaan myös yksi näyttelijä, Väänänen sanoo.
Hänen mielestään esityksen rakentaminen yhdessä on ollut riemullista.
– Päivätöissä teatterissa ei koskaan pääse alusta asti mukaan tekemiseen. Näyttelijät otetaan sisään yleensä siinä vaiheessa, kun kaikki on jo aika pitkälle suunniteltu ja ylöspanoa lähdetään laittamaan näyttämölle. Joka päivä on ollut kiva nousta ylös ja tulla tuusaamaan Aken keittiöön. On saanut olla mukana jo synnytysvaiheessa, kun ensimmäisen kerran kuulee jostakin asiasta ja mihin se sitten johtaa.
Artikkelin lähde Kaleva 03.02.2017.