”Rummuissa pitää kuulua huonetta”

Kaleva vieraili Kempeleessä Pentti Amoren studiolla,
missä Nuoret Marttyyrit äänittävät uutta levyään.

Mitä oululainen musaihminen tarvitsee menestyäkseen?

Jaana Haapaluoma teksti // Jarmo Kontiainen kuvat

Pienessä huoneessa istuu sohvalla kolme ystävällisen näköistä, murrettuihin väreihin pukeutunutta muusikkoa. Vasemmalla tönöttää nippuloita ja nappuloita sisältävä laite, analoginen mikseri. Tilan täyttävät tummasävyiset sävelet.

– Menossa on bassojen reamppaus, kertoo Nuoret Marttyyrit -yhtyeen basisti Joonatan Hamari. Bändi on äänittämässä uutta pitkäsoittoaan Pentti Amoren eli Juho Kauhasen Wolfbeat-studiolla Kempeleessä.

Yhtye on soittanut kappaleen ensin yhdessä isossa tilassa niin, että kaikki näkevät toisensa, ja musiikki on tallentunut koneelle. Bassot syötetään vielä jälkikäteen vahvistimesta läpi.

Vahvistimia on studiolla eri huoneissa, jotta soittimiin saadaan tarvittaessa sopivin ääni. Jokainen pinta ja esine on merkityksellinen soundin kannalta. Esimerkiksi pienestä, lankkuseinäisestä eteisestä tarttuu äänitteeseen lautainen kaiku.

– Rumpujen taas pitää olla isossa tilassa, koska niissä tulee kuulua huonetta, Hamari muotoilee.

Rumpali Artturi Kivelä kaataa mietteliäänä kahvia mukiin. Hän kertoo, että bändi haluaa kuulostaa levyllä samalta kuin muutenkin, kun livenä soitetaan.

Rouheankuuloista, punkhenkistä indierockia tarjoilevalle oululaistriolle pitkäsoitto on kolmas. Tällä kertaa yhtye lupaa levylle entistä tummempaa tunnelmaa. Studiolla aiotaan nyt työskennellä harkitummin.

– Haemme biisille ominaisia soundeja, jotka sopivat sisältöön, laulaja-kitaristi Taneli Toppari sanoo.

Uutta kiekkoa on äänitetty viikon verran, ja noin puolet biiseistä on valmiina.

Toinen studiosessio on luvassa parin viikon kuluttua.

Pentti Amore saapuu. Hän on käynyt tervehtimässä tytärtään talon puolella, äänitysstudio kun sijaitsee kodin yhteydessä mutta toki omissa tiloissaan. Amore esittelee studion eri huoneita.

Iso soittotila ei näytä studiolta, vaan se on sisustettu olohuoneeksi.

– Muusikot viihtyvät, kun on kotoisaa. Usein äänittäminen jännittää, eivätkä sairaalamaiset olosuhteet ainakaan auttaisi.

Rumpusetin viereisessä kirjahyllyssä loikoilee rosoreunaisia Spectrum-tietosanakirjoja, vanhoja Soundi-lehtiä ja Joni Skiftesvikin teoksia.

– Kirjahylly toimii diffuusorina eli se tappaa rumpujen heijastuksia, Amore selittää.

Heh. Seinän vierellä riippuu teksti: ”What would Elvis do?”

– Se on muistutukseksi laulajille, jos alkaa jännittää, Amore sanoo hymyillen.

Amore on pyörittänyt omaa äänitysstudiota noin neljä vuotta, toimittuaan ensin freelancerina noin iäisyyden. Mies elättää itsensä toiminimiyrittäjänä äänityksellä, miksauksella ja tuottamisella.

– Olisi sitä varmaan helpompiakin tapoja tienata. Töitä riittää kuitenkin ihan hyvin, Amore sanoo.

– En pyri erityisesti kasvattamaan toimintaa tai rikastumaan – kunhan saan tehdä asioita, joista pidän. Teen tätä rakkaudesta musiikkiin viimeisen päälle.

Mitä vaatii oululaiselta äänitysstudion pitäjältä, että työllä voi nykyään elättää itsensä?

– Minulle on valikoitunut asiakkaita, joiden musiikista oikeasti pidän, ja sen näkee jäljestä. On tärkeää, että bändin ja äänittäjän näkemykset kohtaavat toisensa. Suomessa ja Oulussa on pienet musapiirit, ja äkkiä sana leviää.

Kysytään muiltakin Oulun musamiehiltä. Legendaarisen Riff Raff -yhtyeen (1979–1984) Immu Ilmarisella on Mastervox-studio Oulun Välivainiolla. Hänenkin mielestään suhteet ovat kaiken toiminnan perusta.

– Nykyajan ominaispiirre on, että ala on pirstaloitunut. Bändi saattaa haluta soittaa vain yhden soittimen samassa studiossa.

– Toisaalta Oulussa on väestöä ja studioita on niin vähän, että pitää pystyä tarjoamaan kaikenlaista kaikille. Studio ei voi ehkä erikoistua samalla tavalla kuin Helsingissä.

Musiikkipiireissä arvostetun Janne Huotarin Surf Sound -studio avautuu pian uudistettuna Toivoniemeen. Huotari kertoo, että Oulun studioyrittäjät usein auttavat toisiaan eivätkä kilpaile brutaalisti keskenään. Sen sijaan ammattimaisten studioiden kilpailijoita ovat ”erinäköisten hönttien” kotistudiot.

– Oulu on vieläpä teknologiakaupunki, eli täältä löytyy paljon amatöörejä, jotka luulevat osaavansa tekniikan hyvin. Toki osa osaakin, mutta useimmat eivät, Huotari sanoo.

– Viime vuosina bändit ovat alkaneet taas hieman enemmän omaksua ajatusta, että äänitetään ammattilaisen kanssa – sen sijaan, että nyhjätään kotona kuukausitolkulla tallennetta.

Yksi Oulun musiikkibisneksen erityispiirre on metalli. Sen äänittämiseen hyvin soveltuvalle studiolle on Huotarin mukaan kysyntää Oulussa.

Pentti Amore pohtii oululaisen musiikkibisneksen tilaa yleisesti. Ainakin täällä osataan soittaa.

– Uusia laadukkaita bändejä tulee koko ajan lisää. Keikkapaikkoja saisi tosin olla lisää. Monet bändit julkaisevat levynsä nykyään itse, vaikka pienlevy-yhtiöitäkin Oulussa toimii. Ja hyviä musiikkitapahtumiahan täällä riittää.

Nuoret Marttyyrit ovat paistaneet kanaa ja keittäneet riisiä studion keittiössä. Bändi siirtyy murkinoimaan ennen taustalaulujen äänittämistä.

Mitä uuden bändin pitää Oulussa tehdä pärjätäkseen?

– Pitää uskaltaa olla aktiviinen ja tehdä asioita. Ei voi jäädä odottamaan, että joku löytää ja ottaa yhteyttä. Voi mennä helposti kymmenen vuotta haaskuuseen, rumpali Kivelä toteaa.

Fakta

Nuoret Marttyyrit

Genre: Indie/rock.

Perustettu: Oulussa keväällä 2011.

Jäsenet: Taneli Toppari (laulu, kitara), Joonatan Hamari (basso) ja Artturi Kivelä (rummut).

Levyt: Nuoret Marttyyrit tulevat (2014), Quién Es? (2016).

Uusi levy ilmestyy arviolta syksyllä 2017.

Kitaristi Taneli Toppari (vas.), rumpali Artturi Kivelä ja basisti Joonatan Hamari nauhoittavat yhtyeen kolmatta levyä Wolfbeat-studiolla Kempeleessä. Tavoitteena on luonnonmukainen ääni. – Luokseni on
viime aikoina
hakeutunut
paljon bändejä,
jotka haluavat
soittaa old-schoolisti yhdessä, samassa tilassa, Pentti Amore kertoo.
Wolfbeat-studio on toiminut nelisen vuotta.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 05.02.2017.