Otra on nautinnoksi
Maarit Saarenkunnas perusti kansanmusiikkiyhtyeen, koska jano perinteiden
uudistamiseen syttyi palaen suurella liekillä. Ensilevyä juhlitaan perjantaina Tubassa.
Pia Kaitasuo, tekstit
Heli Laaksosen lyriikkaa jonnekin Balkanille vievällä soinnilla ja rytmiikalla. Suomalainen kansanlaulu jonka jokainen osaa vaikka unissaan. Legendaarisen Larin Parasken runo Maarit Saarenkunnaksen tuoreena sävellyksenä.
Oululaisen kansanmusiikkiyhtye Otran ensilevy antaa hyvän näkymän siihen, mikä Otra on. Mutta missä oli Otran alku?
– Otra syntyi minun toiveestani, minuun kasaamanani, Saarenkunnas selittää.
– Ajatus Otrasta lähti liikkeelle varmaan joskus 15 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran osallistuin Haapaveden kansanmusiikkikursseille.
Päin vastoin kuin voisi olettaa, Saarenkunnaksella ei siis ole elämänikäistä pelimannikokemusta. Hän on ollut monessa mukana: laulanut lapsena kotona työväenlauluja, musisoinut progebändissä, laulanut kuoroissa.
– Olen kuin juoppo: nautin niin paljon siitä fiiliksestä, jonka laulaminen tuottaa, että menen mukaan.
– Haluan tehdä kaikenlaista musiikkia! Siksi Haapavesi, jossa kaikelle on tilaa, on ollut niin rakas paikka. Toivon tämän rakastamisen kuuluvan levyllä, Saarenkunnas sanoo.
Suomalainen kansanmelodia- ja riimiperinne muodostaa Otran musiikin perustan. Olennaista on kuitenkin antaa eri vaikutteiden kirmata keskenään, vanhan saada vesoja muista kulttuureista. Ja toisin päin.
– Tutuista palasistakin onnistuu tekemään sellaisen sopan, joka kuulostaa uudelta, Maarit Saarenkunnas selittää.
– Siksi justiin halusin ottaa käsittelyyn jonkun niin kuluneen laulun kuin Minun kultani kaunis on! Jotta näyttäisin, että voi tehdä vielä tämänkin version.
Vaatiiko tämä rohkeutta?
– En sanoisi niin. Minussa ei kuitenkaan ole pientä perinnepoliisia, koska olen tullut kansanmusiikkiskeneen ulkopuolelta.
Saarenkunnas korostaa Otran olevan ennen muuta omaksi nautinnoksi.
– Toki niin että pyritään tekemään parasta mahdollista myös kuulijoille.
Nykyisessä kokoonpanossaan Otra on toiminut parin vuoden ajan.
Alttoviulunsoittoa konservatoriossa opettavaan Jaana Herleviin Saarenkunnas tutustui näppäriharrastuksen yhteydessä, samoin harmonin ääressä istuvaan Heli Haapaniemeen.
– Minulla oli iso kakku muutenkin, kun sävellän ja sovitan paljon. Ensiksi ajattelin olevani sankari ja selviän harmonin soiton, laulamisen ja laulujen tekemisen kanssa. Sitten ymmärsin pyytää harmonin ääreen Helin, joka on myös kollegani Kiviniemen koulusta.
Haapaniemi on luokan opettaja, Saarenkunnas englannin.
Itse asiassa Otra on todellinen opettajien orkesteri sillä viimeisin palanen, Lauri Marjakangas, opiskelee kitaransoiton opettajaksi.
Näppärit eivät selitä sentään tätäkin yhteyttä vaan kotipesä.
– Lauri on basisti-poikani Heikin kavereita. Edellinen kitaristimme Tero Karinen meni kunnanjohtajaksi Hailuotoon, eikä ehdi nyt musisoida Otran-tempoon. Sanoimme, että tule takaisin sitten, kun olet eläkkeellä, Saarenkunnas naurahtaa.
Entäs sitten nimi? Tuliko se koska oli lyhyt ja ytimekäs? Vai koska otra viihtyy pohjoisella viljelyvyöhykkeellä ja on nautintoaineiden lähde?
– Varmaankin kaikkea noita. Halusin nimen kuvastavan jotain juurevaa. Savolaisen Kerttu-mummoni toteamus ”kupsakkata otrarieskoo” sopii meihinkin. Otran musiikin haluamme olevan nimenomaan kupsakkaa kuin ohraleipä.
fakta
Olen saanut Otran kautta paljon uusia ajatuksia ja uskallusta toisenlaiseen musiikin tekemiseen. Otra on mahtavan mukava -mutta myös kunnianhimoinen- porukka, jossa tiivistyy jäsentemme kokemus musiikin eri tyyleistä, barokista rytmimusiikin eri genreihin.
Otran kautta olen tutustunut itselleni täysin uusiin musiikkityyleihin. Otra on minulle myös hyvä (Jaanaa lainatakseni) ”testilaboratorio”, sillä pääsen lähestymään kitarointia aivan eri näkökulmasta, kuin mihin kevyttä musaa soittaessani olen tottunut.
Kappaleiden tunnelma tehdään ensisijaisesti aina tekstin tulkinnan perusteella. Saamastamme palautteessa käy ilmi se, että olemme virkistävää kuunneltavaa ja Otran musiikki ilahduttaa, koskettaa, saa tanssimaan ja välillä sopivasti jopa häkellyttää kuulijan; toisin sanoen mielestäni musiikkimme koskettaa ihmisiä.
Artikkelin lähde Kaleva 22.02.2017.