Nousu- johteista sarjakuvaa

Vaikka aiheet ja näkökulmat vaihtelevat, niin oululaisten sarjakuvat kertovat
pohjoisesta aktiivisuudesta ja jopa
”arktisen hysterian” perinteen säilymisestä.

Sarjakuvia

Sami Nyyssölä – Anssi Vieruaho: 24 päivää. Pokuto - Pohjoinen Kustannustoiminta 2016.
Tiina Molander: Yyhoo. Lempo Kustannus 2016.
Harri Filppa: Vastarannan siili unten mailla. Soiva Siili 2016.
Reijo Valta: Haddadaa ja muita kirjoituksia sarjakuvasta. Osuuskunta Jyväs-Ainola 2016.

Oululaisen sarjakuvaskenen nousujohteisuutta heijastaa osaltaan, että syystalvesta julki tuli neljä täältä lähtöisin olevaa teosta. Vaikka aiheet ja näkökulmat ovat erilaisia, ne todistavat paitsi pohjoisesta aktiivisuudesta paikoin myös ”arktisen hysterian” perinteen säilymisestä.

Sami Nyyssölän ja Antti Vieruahon dokumenttipohjainen albumi 24 päivää kuvaa ajankohtaista aihetta, pakolaisuutta. Tekijät rakensivat työnsä haastattelemalla irakilaisia turvapaikanhakijoita, joiden kertomuksista he muokkasivat yksilötarinan, pakomatkasta Suomeen.

Vaikka kokemukset pohjaavat todellisuuteen, Nyyssölä ja Vieruaho eivät käytä oikeita tapahtumapaikkoja tai nimiä: ei etäännyttämisen vuoksi, vaan suojellakseen asianosaisia. 24 vuorokauden matkaa kuvaavaan pääjuoneen lomitetaan lyhyitä eri tyyliin piirrettyjä episodeja, jotka nivoutuvat kuitenkin kokonaisteemaan.

Tarina saa luontojaan reportaasisarjakuvan piirteitä, tekijöiden kuvaamien vaiheiden traagisuus välittyy toteavana. Alleviivaavuutta ei ole, eikä sitä kaipaa. 24 päivää on kertomus nykytodellisuudesta, samalla se on vetoomukseksi nouseva kommentti.

Limingan taidekoulussa opiskellut Tiina Molander on pitänyt Facebookissa Yyhoo-nimistä sarjakuvablogia, joiden töistä Keijo Ahlqvist on toimittanut samannimisen albumin. Sarja muodostuu sivun mittaisista tilanneotoksista, joista rakentuu kerronnallinen jatkumo: kantavana teemana on keski-ikäisen yksinhuoltajaäidin ja teinipojan arki.

Yyhoon episodit kertovat eniten selviytymisestä jatkuvan niukkuuden keskellä.

Vaikka oikeutettu kitkeryys, ajoittaiset alakulo sekä kiukku välittyvät osin ryöpsähdyksinä, auttaa Molanderin käyttämä ironinen huumori paljon: hän ei pukeudu säkkiin ja tuhkaan. Sisu nostaa aina päätään.

Vastarannan siili unten mailla on mielenkiintoinen kokeilu siirtää musiikkilevyn kappaleiden teemoja unten logiikalla kokonaiseksi lasten sarjakuva-albumiksi.

Työn muokannut Harri Filppa tavoittelee lukijakunnaksi noin 9–11-vuotiaita lapsia, pyrkimys on osua niin sanottuun ”välimaastoon”. Tuohon viittaa myös Filpan käyttämä hyvin selkeä piirrostyyli.

Paras lukukokemus sanotaan saavutettavan silloin, kun samalla kuuntelee levyä. Pienen siilin unet ovat värikkäitä ja vaihtelevia, juonikokonaisuus on ilmeisen tarkoituksellisesti löyhä. Johtoteemaksi nousee rakkaus, mutta leikittelevänä sekin, kuten sarjakuvan yleishenki.

Kotimainen sarjakuva-, erityisesti Tintti-tutkimus olisi köyhempi ilman Reijo Vallan asiallisia ja asiapitoisia, kuitenkin hieman pilke silmäkulmassa tehtyjä essee- ja kolumnikokoelmia. Niistä on rakkaassa muistossani erityisesti Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumat.

Vallan uusin, Haddadaa ja muita kirjoituksia sarjakuvasta keskittyy Tintti-teemaisiin kirjoituksiin, mutta sivuaa hieman myös suomalaista aihehistoriaa.

Suppeasta sivumäärästä huolimatta teemoiltaan lavea kirjanen osoittaa Hergén luoman maailman rikkauden, artikkeleissa vedetään yllättäviäkin kytkentöjä myös meikäläiselle maaperälle.

Sauli Pesonen

Harri Filpan (vasemmalla) albumissa on myös kokeileva sävy, se siirtää musiikkilevyn kappaleet sarjakuvan muotoon. Pikkusiilin unet kääntyvät rakkaudenkin puoleen.

Artikkelin lähde Kaleva 13.02.2017.