Mitä mies miettii kuusi muuta sekuntia
Suomen kielen opettajan Jussi Moilasen päähenkilö on
keski-ikäinen Pertti.
Eeva KauppinenTaitaa olla urbaani legenda, että miehet ajattelevat seksiä joka seitsemäs sekunti. Silti sitä voi pohtia, mitä miehet ajattelevat kuuden muun sekunnin aikana.
Suomen kielen opettaja Jussi Moilanen käsittelee yhteiskunnan seksualisaatiota Oulun ylioppilasteatterille kirjoittamassaan esikoisnäytelmässä.
Näytelmän nimi on
Päähenkilöllä, Pertillä, on vaikeuksia kertoa elämän tarinansa ehyesti jatkuvan seksuaalisen stimulaation keskellä.
– Pertti ei aina muista tiettyjä sanoja, ja siksi oman elämän tarinan kerronta muuttuu osin absurdiksi.
– Syvemmällä tasolla näytelmä kertoo miehen sukupuoliroolin jäykkyydestä. Heteroseksuaalinen miehuus on vielä hyvin kapea. Naiset ovat saaneet vallattua olemiselleen enemmän tilaa. Voi olla erilaisia naisia, erilaisia feminiinisyyksiä, Moilanen vertaa.
– Me miehet olemme vasta heräämässä, miten miten monella tavalla voisi olla heteroseksuaalinen mies.
Näytelmän nimi on tarkoituksella sellainen kuin on. Se on sidoksissa sisältöön.
– Halusin repäisevän nimen, koska kohtalaisen rajusta näytelmästä on kyse. Minusta olisi väärin, jos nimi olisi siloteltu. Silloin sitä voisi tulla katsomaan joku, joka ahdistuisi, että miten tämä on tämmöinen pippelihuumoria täynnä oleva juttu, kun minä tulin katsomaan
Jussi Moilanen on puolitoista vuotta opettanut Vuolle-opistossa suomea maahanmuuttajille. Sitä ennen hän työskenteli kesän Kemin vastaanottokeskuksessa.
Luovan kirjoittamisen lisäksi Moilanen soittaa useassa eri bändissä ja tekee sanoituksia.
– Musiikki on vähän semmoinen ensirakkauteni. Siinä oli helpompi lähestyä lyriikkaa ja tarinankertomista. Näytelmä on jo aika iso kokonaisuus.
Kaikki Moilasen bändit edustavat vähän eri tyylisuuntia.
– Hermannin Nuorisoseura soitti suomenkielistä rokkia, Aimo Huikan soitinorkesteri suomenkielistä poppia. Sitten tuli Eripura, joka soittaa suomalaista heviä. The Aeon edustaa tummasävyistä folkia ja The Solemn atmosfääristä metallia, mikä kuulostaa vähän pompöösiltä suomeksi.
Oletko kuitenkin tavoitteellisesti kiinnostunut draamasta?
– Mukavaahan se olisi jatkaa. Kajaanilaisella huonolla itsetunnolla varustettuna minun on vaikea mieltää itseäni vakavasti otettavaksi taiteilijaksi millään alueella. Vieläkin on vaikea sanoa, että olisi muusikko tai varsinkaan näytelmäkirjailija tai kirjailija.
Debyyttinäytelmän alkuperäinen versio julkaistiin
– Asia jäi mietityttämään. Kun isä kuoli pari vuotta sitten, joutui taas kohtaamaan oman miehenä olemisensa. Että mikä tässä olisi järkevää. Siitä prosessi lähti uudestaan käyntiin.
Kirjallisia esikuvia Moilaselle näytelmän osalta ovat Kurt Vonnegut ja Franz Kafka. Teksti tuo mieleen myös Pier Paolo Pasolinin.
– Absurdismia ja surrealismia tässä kyllä haetaan, hän myöntää.
Sanoittamisesta Moilanen innostui Samuli Putron ja Jarkko Martikaisen esimerkistä.
– Putrolla oli ihmissuhdelyriikoita, joihin olin tosi ihastunut. Wau, miten joku uskaltaa puhua ihmissuhteista noin raa’asti ja raadollisesti, mutta toisaalta kauniisti. Että laululla voi sanoa, mitä muuten ei voisi. Martikainen taas kritisoi yhteiskuntaa humoristisesti. Edelleenkin näiden kahden herran vaikutus näkyy sanoituksissani vahvasti. Mutta pyristelen kohti omaäänisyyttä.
FAKTA
heteroseksuaalinen mies, esikoisnäytelmänsä Oulun ylioppilasteatterille kirjoittanut Jussi Moilanen sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva 16.02.2017.