Meriromantiikka vei mennessään

HMS Keelhaul -yhtyeen merellinen imago syntyy vaatetuksella ja savua tupruttavilla tykeillä.

Anssi Juntto

HMS Keelhaul -yhtyeen joulukuussa julkaistun Anchord-esikoislevyn kansikuvassa ankkuri yhdistyy G-nuottiavaimeen.

– Annamme musiikin mukana kuulijalle toivoa. Ankkurihan sitä symboloi, yhtyeen primus motor, kitaristi Maake alias Markus Lukkarila toteaa.

”Keelhaul”, suomalaisittain kölihaalaus eli kölin ali vetäminen, puolestaan viittaa eri maiden laivastojen aikanaan 1500–1700-luvuilla käyttämään rangaistukseen. Nimen HMS-etuliite ikään kuin asemoi bändin laivaksi ja soittajat sen miehistöksi.

– Se ei kuitenkaan tarkoita niinkään Her Majesty’s Shipiä vaan enemmänkin Heavy Metal Shipiä, Lukkarila huomauttaa.

– Tai vaikka Haukiputaan merisankareita, laulusolisti Tomi Kurtti naurahtaa jättäen lopullisen tulkinnan kuulijalle.

Lukkarila sanoo merellisen imagon olevan perua pikkupojasta asti kiehtoneista entisajan merirosvoista ja siitä, että hänellä sattui olemaan pari merihenkistä biisiä. Myös bändin jäsenten keikkavaatetus ja savukoneen savua tupruttavat lasikuitutykit huokuvat piraattiromantiikkaa.

Lukkarila laskeskelee käyttäneensä melkoisen osan elämästään bänditouhuihin ja musiikin tekoon. Hän ei ole missään vaiheessa menettänyt uskoa omaan tekemiseensä ja siihen, että jossain vaiheessa uurastus myös kantaa hedelmää.

– Sellaisella lapsenuskolla olen päättänyt, että kyllä tämä johonkin asti viedään, Lukkarila kertoo.

– Meillä on kova halu tehdä tätä juttua tällä porukalla. Menemme niin loppuun asti kuin pystymme, Kurtti nyökkäilee.

Suurimmiksi valteikseen yhtye nostaa musiikkinsa aitouden ja rehellisyyden – sekä monipuolisuuden.

– Yksi arvostelija kirjoitti, että meitä on vaikea kategorisoida metalliin tai rockiin, kun levyllä on metallia, rockia ja balladia. Minusta se monipuolisuus on hyvä asia, Kurtti toteaa.

Anchord äänitettiin ääniteknikoksi opiskelevan Lukkarilan kotistudiossa yhtyeen omassa tuotannossa, mutta sen miksasi online-miksaamiseen erikoistunut tuottaja Jeffro Lackscheide Yhdysvalloissa.

Käytännössä bändi lähetti Lackscheidelle ääniraidat ja sai paluupostissa valmiin miksauksen.

– Hän oli digannut Arch enemies -videostamme Youtubessa ja otti meihin yhteyttä. Ajattelimme, että kokeillaan ainakin. Minun mielestäni asiat menivät hyvin. Hänellä vei tietenkin vähän aikaa löytää meidän soundimme, Kurtti kertoo.

– Jotkut biisit tulivat niin helposti, että jo toinen versio meni läpi. Joissakin pitikin sitten mennä lähemmäs kymmentä versiota, kun meillä oli aina jotain toiveita. Mutta olen kyllä tyytyväinen lopulliseen jälkeen, Lukkarila jatkaa.

Kotimaiset radiot ja musiikkimediat eivät ole HMS Keelhaulia ja Anchordia vielä juuri noteeranneet, mutta ulkomailta on jo tipahdellut muutama mairitteleva levyarvio.

Samoin englantilainen yhteistyökumppani on saanut järjestettyä haastattelut pariin sikäläiseen metallilehteen ja touhuaa parhaillaan minikiertuetta Iso-Britanniaan.

Seuraavaksi on tarkoitus löytää vastaava yhteistyökumppani Saksasta sekä yrittää buukata keikkoja Etelä-Suomeen ja ensi kesän festivaaleille.

– Uskon, että kun pääsemme levittämään tätä, saamme tavoitettua sen oman joukkomme. Festivaaleilla ainakin on paljon porukkaa, Lukkarila visioi.

FAKTA

HMS Keelhaul

Heavy metalin ja rockin sukuista musiikkia soittava yhtye.

Perustettu Haukiputaalla vuonna 2013.

Jäsenet: Laulaja Tomi Kurtti, kitaristi Markus Lukkarila, kitaristi Tuomas Puhakka, basisti Janne Korpi ja rumpali Kimmo Korva.

Esikoisalbumi Anchord julkaistiin julkaisupalveluita tarjoavan Inverse Recordsin kautta 9.12. 2016.

Musiikkivideot: Be Gone (2017), Fall to the Floor (2016), Rock’n’roll (2016).

”Treenikeikka” Vihiluodon Torpalla perjantaina 17. helmikuuta.

”Sellaisella lapsenuskolla olen päättänyt,
että kyllä tämä johonkin asti viedään.”

Markus Lukkarila

HMS Keelhaulissa musisoivat Markus Lukkarila, Tuomas Puhakka, Janne Korpi, Kimmo Korva ja Tomi Kurtti (etualalla). Meriaiheisen taulun ja tykit yhtyeelle on tehnyt kitaratauluistaan tunnettu Marko Pakanen.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 06.02.2017.