Kuninkaan ja keisarin ajalta
Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys haluaa Oulussa muinoin soitetut melodiat osaksi kaiken kansan ohjelmistoa.
Pia Kaitasuo”Heti kuninkaan ilmaistua toivomuksensa, että saisi katsella mamselli Candelbergin tanssia, eräs hovikavaljeeri talutti ujon kaunottaren katrilliin kuninkaallisia lähinnä olevalle paikalle.”
Näin kuvaa Sara Wacklin kuningas Kustaa Aadolfin ja kuningatar Fredrikan Oulun-vierailulla vuonna 1802 järjestettyjen juhlatanssiaisten tapahtumia Sata muistelmaa Pohjanmaalta -teoksessaan (1844–1845).
Tanssi, katrilli, johon hovimies kauppiaantyttären vei, oli aikanaan oululaisen porvariston suosikkitanssi, kertoo Unto Kukka, pitkän linjan pelimanni Iistä.
Tietonsa Kukka perustaa kahden muusikon, klarinetisti Johan Julinin (1799–1846) ja viulisti Johan Lémanin (1800–1867) Oulussa muistiin kirjoittamiin melodioihin, joista Kukka on juuri toimittanut Sofia Walzer -nimisen nuottikirjan.
Julinin ja Lémanin kirjaamat melodiat eivät olleet kymmeniä vuosia laajalti musisoineelle Kukalle tuttuja. Tieto nuottikokoelmien olemassaolosta välittyi Kalevan artikkelista muuan vuosi sitten.
– Luin Pohjois-Pohjanmaan museoyhdistyksen julkaisseen nuottikokoelmiin perustuvan Musiikkia wanhassa Oulussa -äänitteensä 1980-luvun alusta nyt digimuodossa, molemmat kokoelmathan ovat Pohjois-Pohjanmaan museon hallussa. Pyysin kopioita joistain sävelmistä ja kiinnostuin kovasti.
Kukka ymmärsi, mikä merkitys melodioilla olisi kansanmusiikin harrastajille ja päätti tuoda ne vielä paremmin päivänvaloon.
– Käsinkirjoitettuja nuotteja ei voinut siirtää eteenpäin sellaisinaan, vaan ne oli kirjoitettava selkeämpään muotoon. Toista vuotta minulla siihen meni.
Melodioita on kaikkiaan noin 170, osa potpureita eli eri sävelmien ketjuja.
– Noin 90 on Julinin ja 80 Lémanin, ja kun yksin Julinilla on tuosta määrästä katrilleja 60, voi päätellä niitä tanssitun porvarispiireissä eniten.
Senkin nuottikirja sävelmillään vahvistaa, että 1800-luvun Oululla oli vilkkaan kaupan myötä myös vilkasta kulttuurivaihtoa muualle Eurooppaan ja aina Amerikkaa myöten, Kukka kertoo.
Mitä melodiat paljastavat Julinista ja Lémanista?
– Nämähän ovat melodisesti vaativia, osa myös rytmillisesti. Se kielii siitä, että muusikot, klarinetisti Julin erityisesti, olivat itse taitavia.
Koska Julinin ja Lémanin kirjaamat sävelmät ovat yksiäänisiä, Unto Kukka ja musiikinopettaja Reijo Kossi lisäsivät puhtaaksikirjoitusvaiheessa joihinkin melodioihin sointumerkkejä ”ehdolle”, kuten Kukka sanoo.
Toiveissa on, että 1800-luvulla muistiinmerkityistä ja pariksi sadaksi vuodeksi unohtuneista melodioista tulisi elävä osa kansanmusiikin ohjelmistoa. Nyt odotetaankin, että sovittajat tarttuisivat tilaisuuteen. Enteet ainakin ovat hyvät.
– Otin yhteyttä Kaustisille Mauno Järvelään, joka totesi oitis: ”Onpa hyvä, että nämä on vihdoin saatu yksiin kansiin!” Julinin kappaleita on hänen mukaansa ollut liikkeellä yksittäin jossain päin Suomea. Lémania Järveläkään ei tainnut tuntea ollenkaan.
– Myös kansanmusiikin lehtori Anna-Kaisa Liedes halusi nuottikirjoja heti Sibelius-Akatemian opiskelijoiden käyttöön.
Kustantamalla Sofia Walzer -nuottikirjan Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys on tehnyt enemmän kuin kotiseututeon. Kyse on kansallisesti merkittävästä hankkeesta.
Yhdistys on saanut hankkeelleen Suomi 100 -tunnuksen. Taloudellista tunnustusta tuen muodossa sen sijaan ei ole herunut, vaan painatuskustannukset on katettava nuottikirjan myynnillä.
Nuottikirjaa juhlitaan sopivasti tänään Kalevalan päivänä. Mitä kuulijoille on luvassa, Unto Kukka?
– Illalla tarinoidaan aikakaudesta ja musiikista – tai minä olen juontaja ja valmistellut materiaalin. sen lisäksi musisoidaan vanhan Oulun malliin, totta kai!
fakta
(1799–1846) oli muusikko jo poikavuosinaan: hänestä tuli sotilassoittaja jo varhaisteininä ensin Vaasaan, sitten Kuopion pataljoonaan, josta hän siirtyi 26-vuotiaana siviiliin ja muutti Ouluun ja sieltä Oulunsaloon.
Julin oli poikamies, joten aikaa musisoinnille jäi kuten myös melodioiden keräämiselle. Varhaisimmat säilyneet muistiinmerkinnät Julin teki vuonna 1829. Kaikkiaan Julinin ylöskirjaamia sävelmiä on Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmissa olevassa nuottikirjassa noin 90.
Nuottikirjan melodiat edustavat pääasiassa 1800-luvun alkupuolen kaupunkisäätyläisten tanssimaa musiikkia. Mukana on myös aikakauden säveltäjien kuten Carl Maria von Weberin ja Johann Nepomuk Hummelin luomia melodioita.
Viulisti Johan Léman (1800 Oulu–1869 Oulu) tallensi nuottikirjaksi noin 80 Oulussa kuulemaansa sävelmää. Lémanin perilliset lahjoittivat nuottikirjan Pohjois-Pohjanmaan museolle vuonna 1975.
Palovartijana, raatihuoneen vahtimestarina sekä kaupunginvoutina työskennellyt Léman myös kirjoitti arkkiveisuja ja runoja käyttäen nimimerkkiä Kalkkimaan poika.
Runoja on säilynyt SKS:n kokoelmissa ja niistä mielenkiintoisin lienee 1848 Floran päivän juhlissa Helsingissä esitetyn J.L. Runebergin Maamme-laulun käännös vuodelta 1849, jonka Léman julkaisi painettuna 1851. Lémanilla on Runebergin runosta kaikkiaan kolme eri käännösversiota.
Iiläinen pitkän linjan pelimanni Unto Kukka sai opettajantyössään soittaa perinteisillä säestyssoittimilla. Nyt eläkkeellä ollessa kansanmusiikki soljuu mandoliini näpeissä. Sofia Walzer -nuottikokoelman melodioihin on hyvä sovittaa stemmansa sillekin.
Artikkelin lähde Kaleva 28.02.2017.