Kova työnteko auttoi betonimuurin yli
Bahri Karagümüs on sulautunt suomalaiseen elämänmuotoon.
Ystäviä ja tuttuja lipuu vastaan tasaisena virtana. Ravintola Istanbulin ravintoloitsija Bahri Karagümüs on Rotuaarin huutomerkki, kävelevä instituutio.
Hän tuntee kaikki, ja kaikki tuntevat hänet. Jos hän viettäisi merkkipäiväänsä, vieraita olisi helposti useita satoja.
– Kun tulin Suomeen, minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Elää turkkilaisena kuoren sisällä tai sulautua suomalaiseen kulttuuriin niin kuin voi sulaa pannulle. Valitsin oikein, arvostettu ja menestynyt ravintoloitsija myhäilee.
Karagümüs on syntyjään Ankaran ydinkeskustasta, missä elämä vilisi ympärillä taukoamatta vuorokauden ympäri. Häivähdyksen suomalaisesta elämänmenosta hän sai parikymppisenä Marmariksella Matka-Vekan palveluksessa.
Pomon veli asui Oulussa. Niinpä 21-vuotias nuori mies päätti tammikuussa 1989 lähteä matkalle, josta tuli elämän mittainen seikkailu.
– Alkuun tiskasin ja tarjoilin pizzeria Da Mariossa. Tammikuussa 1993 perustin oman yrityksen, siis tämän Istanbulin.
Laman runtelemassa Suomessa yrittäjyys oli alkuun vaikeaa. Ravintola myi pizzaa ja kebabia, kunnes vuonna 1995 Istanbul alkoi jalostaa nykyistä liikeideaa.
– Tein parikymmentä vuotta 16-tuntisia päiviä, yleensä seitsemänä päivänä viikossa. Ravintoloitsijan kasvojen pitää näkyä, ja niiden pitää tulla tutuiksi.
Perfektionismiin taipuvaisen miehen käden jälki näkyy kaikessa toiminnassa.
– Kunnianhimo on kova. Isä opetti, että se, mikä tehdään, pitää tehdä kunnolla – tai sitten ei tehdä ollenkaan.
Oulussa Karagümüsin merkittävä esikuva on ollut jo edesmennyt ravintola Franzénin ravintoloitsija Jussi Oksanen ja varsinainen oppi-isä keittiömestari Reijo Äijälä, jotka ovat opettaneet hänelle keittiötaidoista kaiken.
Mikä on suomalaisen ja turkkilaisen ajattelutavan välinen suurin ero?
– Turkkilaiset ovat isoäänisiä ja temperamenttisia, mutta suurpiirteisiä, kun taas suomalaiset hiljaisia ja täsmällisiä. Kun suomalaisen kanssa sopii tapaamisen kello 14:ksi, se tapahtuu.
– Samaan aikaan turkkilainen alkaa vasta valmistautua, myöhästyy tunnin ja puolustautuu, että liikenne oli jumissa. Turkkilainen myös antaa palautteen saman tien. Suomalaiset puolestaan ovat ravintolassa ujoja ja puhuvat sitten jälkipuheita.
Karagümüsiltä meni kymmenen vuotta ennen kuin hänestä tuntui, että hänet on hyväksytty suomalaiseksi ja oululaiseksi.
– Kun tein hulluna töitä, pääsin betonimuurin yli, hän tunnustaa.
Hän on asunut Oulussa nyt 28 vuotta, joten voi hyvin mieltää, missä hänen kotinsa, ystävänsä ja harrastuksensa ovat.
– Oulu on kotikaupunkini. Kun joskus jään eläkkeelle, voisin asua talvet Turkissa loma-asunnollani ja kesät täällä.
Oulussa kun ollaan, Karagümüs on hurahtanut jääkiekkoon.
– Vaikka Kärpillä ei juuri nyt mene kovin hyvin, ei elämässä ja urheilussa saa lakata yrittämästä.
Karagümüsillä on kahdeksan hengen tiivis kaveriporukka, joka käy pari kertaa vuodessa Pohjois-Lapissa kalastamassa; pilkillä, virvelillä tai verkoilla.
– Lappi on kiireisen yrittäjän arkeen loistava vastapaino. Luontoa, ystäviä, sauna ja rauhaa, Karagümüs sanoo.
fakta
Muutti Ouluun 1989, eikä sen jälkeen ole ollut ”päivääkään” työtön.
Perusti 1993 ravintola Istanbulin.
Istanbul sai 2003 paistinkääntäjien kilven maailman ainoana Turkin ulkopuolisena turkkilaisena ravintolana. 2007 Istanbul palkittiin Suomen siisteimpänä ruokaravintolana.
Karagümüsille myönnettiin 2011 ravintola-alan arvostettu pro-palkinto yrittäjäsarjassa (ns. alan Oscar-palkinto).
Istanbul oli Oulun Valkosipuliyön kestomenestyjä ja voitti muun muassa vuonna 2002 kaikki sarjat ja pääpalkinnon ”Kultainen lammas”.
Harrastaa kalastusta ja metsästystä.
Perheeseen kuuluu aikuinen poika.
On merkkipäivänään matkoilla.
Silloin kun yrittäjälle siunaantuu vapaa-aikaa, Bahri Karagümüs nähdään mökillä tai vaikka pilkkimässä ahvenia. ”Ahven on parasta savustettuna tai fileenä voissa paistettuna perunoiden kera. Ja kastikkeeksi tietysti tzatzikia.”
Artikkelin lähde Kaleva 04.02.2017.