Ibsenin Peer Gynt ja hard rock Peer Günt treffeillä
RokkiteatteriaAkseli Klonk: The Peer Gynt eli henkilö vuorilla. Ohjaus ja Ibsenin näytelmän sovitus Janne Kuustie. Puvustus Tarja Pekkala. Varjokuvat Mira Kautto. Valot Antti Leimi. Musiikki Peer Günt. Rooleissa: Pete Miettunen, Tommi Saha, Antti Viitala. Valvenäyttämö Oulu.Taiteen akateemikon Ralf Långbackan Helsingin kaupunginteatterille ohjaamaa Henrik Ibsenin Peer Gyntiä (1981) on pidetty yhtenä hänen uransa huippuna. Peerin rooli oli jaettu kahtia Esko Salmiselle ja Jukka-Pekka Palolle. Suomennos oli Pentti Saarikosken, joka osallistui ensi-iltajuhliin ystävänsä, näyttelijä Pekka Laihon pukuhuoneessa kossua tissutellen.
Tämä yli kolmetuntinen maraton on ainoa esitys, jossa olen nukkunut.
Oululaisen Akseli Klonkin rokkiversiossa The Peer Gynt silmät pysyvät auki. Ohjaaja ja sovittaja Janne Kuustie sekoittaa Peer Gyntiä ja kotimaista rockbändiä Peer Güntiä, mikä tuntuu hyvin toimivalta ratkaisulta.
Rokkikukkojen ja nuoren Peer Gyntin elämänjano lienee yhtä sammumaton. Keikkadösässä tapahtuu taatusti vastaavia moraalia koettelevia ja identiteettiä hajottavia asioita kuin Peer Gyntin vaellusdraamassa. Tyypit keikkuvat välillä yhtä peikkoina kuin ihmispolo Dovren ukon pauloissa.
Symbolista norjakummaa edustavan kansalliseepoksen syvemmät tyrskyt eivät silti valu kiville. ”Tämä on elämää, joka kovettaa ja kohottaa. (--) Minusta tuntuu, että kuolin jo kauan ennen kuin kuolin”, Peer sanoo ajatuksia herättäen.
Naisten roolien osalta on ummistettava Peer Gyntiltä silmänsä ja Peer Güntiltä korvansa.
Rokki, varjoteatteri, välineteatteri ja kolmikko Pete Miettunen, Tommi Saha, Antti Viitala tekevät Peer Gyntistä vetävän. Biisit albumilta Don’t Mess With The Countryboys jatkavat Peerin tarinaa.
The Peer Gynt kutsuu yli 12-vuotiaita treffeille tämän kirjallisen rentun kanssa norjalaiseen folkloreen ja rokkikulttuuritietoiseen fantasiamaailmaan.
Esityksen introna soi – tietysti – Edvard Griegin Vuorenkuninkaan luolassa.Eeva Kauppinen
Parikymppinen Peer Gynt (Pete Miettunen) kohtaa Dovren äijän, jota esittää varjoteatterissa marakassi Antti Viitalan kädessä.
Artikkelin lähde Kaleva 15.02.2017.