Armoa itselle ja muille
Petri Satomaa haluaa olla koko Oulunsalon seurakunnan kirkkoherra.
Ensimmäinen elämän työhistoria Satomaalla oli kuitenkin luokanopettajana Kempeleessä. Työ oli mieluisaa, mutta hän jätti sen ryhtyessään pappisuralle. Siihen tarvittiin sekä sisäistä että ulkoista kutsumusta, Satomaa muistelee.
– Luin työn ohessa teologiaa ja sisäinen kutsumus vahvistui opintojen myötä. Ulkoinen tuli, kun sain Karjasillalta papinviran. Tartuin siihen ja sain likietuisesti aloittaa kotiseurakunnassa.
Karjasillalla Satomaa toimi noin kymmenen vuotta, kunnes hänet valittiin Oulunsaloon kirkkoherraksi.
Satomaan mukaan pitkästä opettajanurasta on valtavasti hyötyä papin työssä. Esimerkiksi rippikouluissa saa käyttää pedagogin taitoja ja puhetilaisuuksissa hän on oppinut kiteyttämään asioita, huomioimaan kuulijoita ja olemaan läsnä.
– En puhu liian vaikeasti, vierastan teologista kikkailua. Sanon asiat ymmärrettävästi ja konkreettisesti.
Myös musiikki on läsnä sekä työssä että harrastuksena. Satomaa on aloittanut uudelleen nuoruutensa lauluharrastuksen. Vaimon vinkkauksesta hän on ottanut laulutuntejakin Oulu-opistossa.
– Hankin nyt päivitystä laulutekniikkaan. Olen innostunut uudestaan laulamisesta ja siitä on iloa muillekin.
Tärkeää on myös Lapissa hiihto ja vaeltaminen sekä muu kuntoiluharrastus vaimon kanssa. Parisuhde rakentuu siinä samalla.
Seurakunnassa Satomaan haluna on alusta saakka ollut olla kaikkien kirkkoherra. Ei keskittyä vain keskustaan ja jo aktiivisiin seurakuntalaisiin, vaan myös syrjäkyliin ja laita-alueille.
Hänen mukaansa on tärkeää, että työyhteisössä vallitsee tasapuolisuus eri työalojen ja työntekijöiden suhteen. Seurakuntalaisia hän kertoo arvostavansa ja kunnioittavansa. Se on kaiken a ja o.
– Tiedetään, että kuulun Rauhanyhdistyksen piiriin, mutta haluan osoittaa, että olen kaikkien kirkkoherra. Törmään vieläkin ennakkoluuloihin. Siinä on vielä työstämistä.
Satomaan mielestä sekä Suomen juhlavuoden teema Yhdessä että reformaation merkkivuoden teema Armoa sopivat nyt niin Oulunsaloon kuin kaikkialle polarisoituneeseen maailmaan.
– Yhdessä tekemisessä on työstämistä. Täällä ollaan vielä jonkin verran historian vankeja. Herätysliikkeen ja muun seurakuntaväen eheyttäminen on tärkeää.
Satomaa mainitsee hienoksi esimerkiksi vapaaehtoisvoimin toimivan Kyläkamarin, missä ollaan yhdessä riippumatta vakaumuksesta. Hän myös toivoisi, että ihmiset tulisivat messuun huolimatta siitä, kuka sen toimittaa.
– Pitäisi hyväksyä se tosiasia, että on erilaisia mielipiteitä. Ei ajateltaisi sitä, mikä meitä erottaa, vaan mikä meitä yhdistää. Haluan toimia sillanrakentajana.
Armo puolestaan on kirkon päätuote ja sitä haluamme tuhlata, muistuttaa Satomaa. Sanassa ja sakramentissa armo näkyy vahvasti.
– Toivon, että olisimme armollisia sekä itselle että toisille, ja että se näkyisi myös kodeissa. Että olisi anteeksiantamuksen ilmapiiri.
Fakta
Kasvatustieteen maisteri 1992, teologian maisteri 2000.
Luokanopettajana Kempeleessä 1992–2005. Pappina Karjasillan seurakunnassa 2005–2014. Kirkkoherrana Oulunsalossa syksystä 2014–.
Naimisissa, viisi lasta ja kolme lastenlasta, neljäs syntyy maaliskuussa.
Harrastukset: kuntoilu, eräily, kuorolaulu, nikkarointi.
Juhlii lähipiirissä.
Pysäkillä, Kauppiaantie 5, on 17.2. kello 12–14 tarjolla hernekeittoa Yhteisvastuun hyväksi ja kirkkoherra tarjoaa kakkukahvit.
Samana iltana kello 19 Oulunsalon kirkossa on sävelhartaus teemalla ”Iloa ystävyydestä”. Vapaaehtoinen ohjelmamaksu Yhteisvastuun hyväksi. Ohjelmassa Satomaan ystävien esityksiä, yhteislaulua ja kirkkoherran puhe. Kirkkoherra saattaa laulaakin.
Petri Satomaa harrastaa kuntosalilla käyntiä sekä kesäisin juoksua ja talvisin hiihtoa. – Sanonta ”terve sielu terveessä ruumiissa” on totta, hän vakuuttaa.
Artikkelin lähde Kaleva 15.02.2017.