Voimalaitosfirmojen miljoonat jaossa

Kirja

Veli Käsmä: Kuusamon koskisota. Ves-Line 2015.

Koillismaalta kotoisin oleva kansankirjailija Veli Käsmä on koonnut Kuusamon koskisodan vaiheet yksiin kansiin. Kyseessä on varsin laaja mutta samalla kirjava miksaus Kuusamon koskisotaa käsitteleviä tekstejä: on faktaa, fiktiota, historiikintapaista, lehtikirjoituksia ja jopa lakipykäliä.

1950–60-luvun koskisodan kuohut kokeneet kuusamolaiset ja ”asianharrastajat” voivat saada paljonkin muistinvirkistystä ja tarkistettua tietoa tästä kirjasta. Juonenjuoksutus ei nyt vain toimi niille, jotka tahtoisivat saada objektiivisen kuvan itsellensä tuntemattomasta tapahtumasta. Pelkän fiktion varaan rakennettu kirja olisi voinut toimia paremmin.

Käsmä vyöryttää keräämänsä lehti- ja arkistomateriaalin ympärille löyhän fiktiivisen kehyksen. Se on kuitenkin sitä kirjan mielenkiintoisinta antia. Valtavat, kolminumeroisiin sivumääriin nousevat lehtiartikkelit jäivät ainakin minulta lukematta. Ne saattavat kiinnostaa asianomaisia, mutta koskisodasta lukijaviihdettä kaipaaville niillä tuskin on mitään annettavaa.

Rakennetta olisi syytä keventää reilusti. Nyt yli 450-sivuinen pikkujättiläinen olisi hyvällä kerronnalla saatu puristettua sivumäärältään puoleen.

Myös juonenjuoksutus ontuu. Tästä eräänä esimerkkinä kirjan lopetus: oman kerronnallisen kehikkonsa jälkeen Käsmä on kirjoittanut nk. loppuluvun jälkeen vielä ”jälkikirjoituksen”. Se on faktapohjainen ja sinänsä mielenkiintoinen.

Mutta nyt kirjan genre hajoaa liikaa ja kirjoitusote pirstaloituu. Kirjaa ei voi oikeastaan luokitella romaaniksi eikä tietokirjaksi – se on yritys saada mahdutettua samojen kansien väliin molemmat.

Vuoroin kerronnallinen, vuoroin faktoja eteen vyöryttävä miksaus palvelee siis lähinnä ”asianomistajia”. Koskisodasta tietämättömien on vaikeaa saada tästä kirjasta otetta. Jälkipolvia kirja palvelee ehkä eräänlaisena tietolähteenä.

Onnistuisiko Käsmä luomaan teoksesta vielä kerran ”version 2.0”, joka kiinteämmin keskittyisi teoksen punaiseen lankaan, kerrontaan? Ja ehkäpä Reino Rinnekin pääsisi tähän kertomukseen mukaan tärkeämmässä roolissa.

Pekka Tuomikoski