Jokainen säe on iskulause

Oululainen The Scenes vie indierockia älyllisemmälle tasolle.

Perjantaina julkaistuun Sex, Drugs and Modern Art -levyyn
jättivät jälkensä The Beatles, The Clash, Joy Division ja Nirvana. Kaikkia yhdistää lyyrinen kunnianhimo.

Anssi Juntto

Ennen kuin The Scenes -yhtyeen biisinikkarit Konsta Koivisto ja Miki Liukkonen alkavat työstää materiaalia seuraavalle albumille, he hahmottelevat kokonaisuudelle ääriviivat. Tulevalta haetaan aina jotain erilaista.

Jos esikoislevy oli kokeellinen ja hankala, seuraajan täytyi olla yksinkertaisempi ja tiukempi. Perjantaina julkaistun Sex, Drugs and Modern Art -uutuuden he halusivat olevan punkimpi.

– Kyllähän meillä oli sellainen ajatus, että lähdetään tekemään vähän äkäisempää levyä. En tiedä, ovatko ne biisit loppujen lopuksi niin äkäisiä. Ehkä äkäisempiä ovat nuo sanoitukset, Koivisto miettii.

– Olen tykännyt punkista ja siitä, että siinä on asennetta ja sanomaa, sanoituksista vastaava Liukkonen kertoo.

– Kun tätä levyä tehtiin, oli muutaman vuoden ollut hype sellaisen hyvän mielen indien kanssa. Tässä oli halu viedä sitä älyllisemmälle tasolle. Eli ei lauleta pelkästään tyttökavereista tai muista kevyistä asioista, vaan halusin lähestyä sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Liukkonen näkeekin The Scenesin tietyn sanoman levittäjänä. Sen sanoma ei tosin ole kovin selkeä, esimerkiksi mitään poliittista kantaa ei ole. Tällä hetkellä yhtye yrittää heijastaa sitä, millaista on elää 2010-luvulla.

Liukkonen suhtautui sanoitustyöhönsä kunnianhimoisesti. Haaveena oli, että jokainen säe itsessään voisi olla iskulause.

– Mutta sitä, että sanat ovat kimurantteja, ei tarvitse korostaa tekemällä myös musiikista kimuranttia. Siitä tulee muuten tekotaiteellista sekasotkua. Kun musiikki on yksinkertaisempaa, sanat tulevat helpommin läpi, hän tähdentää.

– Sitä paitsi yksinkertaisten biisien säveltäminen on hankalaa. On helppoa olla sekava ja taiteellinen, koska se antaa tavallaan enemmän anteeksi ja pistää juttuja niin sanotusti taiteen piikkiin, vaikka loppujen lopuksi on kyse siitä, että ei ole miettinyt asioita loppuun eikä ole hionut kunnolla.

Sävellysvaiheessa Liukkonen kuunteli paljon muun muassa The Beatlesia ja The Clashiä.

– Ne ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia juttuja, mutta silti siinä on jotain niin hienoa, viimeisen päälle hiottua ja nerokasta. Sellaista on hankala saavuttaa, hän sanoo.

Yhtä lailla uutuuslevyyn ovat jättäneet jälkensä post-punkin ikonit Joy Division ja The Smiths sekä X-sukupolven äänitorvi Nirvana.

– Kaikkia näitä yhdistää lyyrinen kunnianhimo. Mekin halusimme tehdä sellaista musiikkia, jota ei pelkästään laiteta bileiden taustalle soimaan, vaan ennemminkin istutaan yksin ja kuunnellaan, Liukkonen toteaa.

Koivisto asuu nykyään Tampereella ja toinen kitaristi Atte Loponen Rovaniemellä, mutta se ei ole juurikaan vaikuttanut bändin arkeen. Treenejä on yhtä harvakseltaan kuin aiemminkin.

Paljon isompi muutos on ollut se, että Liukkonen on jättäytynyt pois live-kokoonpanosta ajankäyttöön vedoten. Juuri nyt hänelle on tärkeämpää saada toinen romaaninsa valmiiksi.

– Päätin asiasta viime Englannin-kiertueella. Sen lisäksi, että teimme 17 keikkaa, kirjoitin autossa ja hotellihuoneissa romaania. En missään vaiheessa pitänyt taukoa, vaan koko ajan joko soitin tai kirjoitin. Se kävi liian raskaaksi, Liukkonen selvittää.

– Ajattelin, että teen tämän hemmetin kirjan valmiiksi rauhassa, ja sanoin, että kyllä te pärjäätte ihan hyvin ilman minua yhdellä kitaralla. Ja ihan hyvin ovat pärjänneetkin.

Ainakin näillä näkymin ratkaisu on väliaikainen. Liukkosen kirjoitusurakka jatkuu kesään asti. Sen jälkeen on aika arvioida tilanne uudelleen. Yhteistyö biisien tekemisen suhteen joka tapauksessa jatkuu.

Bändin muut jäsenet ottivat Liukkosen ratkaisun vastaan hämmentyneinä mutta ymmärtäväisinä.

– Totta kai se harmittaa, kun hyvä kaveri jää ulkopuolelle hyvästä meiningistä. Soitannollisesti ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa. Olemme saaneet parsittua raon umpeen sovittamalla ja harjoittelemalla biisit uudestaan, Koivisto vahvistaa.

Sex, Drugs and Modern Art julkaistaan edellisen levyn tavoin myös Isossa-Britanniassa ja Saksassa, ja etenkin jälkimmäisessä The Scenes on saanut jo mukavasti nimeään tunnetuksi. Muutenkin vientiä ulkomaille on yhä enemmän.

Tammi–helmikuun vaihteessa bändi keikkaili Itävallassa ja Sloveniassa. Etenkin Ja Ja Ja -festivaalilla Wienissä oli hillitön meininki.

– Konsertti oli loppuunmyyty. Siellä oli kaksi muutakin bändiä, mutta kyllä sen huomasi, että porukka oli tullut katsomaan meitä, kun ketään ei lähtenyt pois, Koivisto kertaa.

– Ihmiset tykkäsivät omaperäisestä menostamme. Muut tarjosivat sellaista vähän yksitoikkoisempaa indietä, mitä on jo kuultu aika paljon.

Fakta