Ei saa pudota Liminkajokeen

Jukka Linkola sukeltaa ennen sävellystyön aloittamista
mahdollisimman syvälle legendaarisen oopperalaulajan,
Abraham ”Aappo” Ojanperän, henkilökuvaan ja -historiaan.

Esko Aho

Helsinkiläinen säveltäjä, taiteilijaprofessori Jukka Linkola vieraili tiistaina ja keskiviikkona Limingassa katsastamassa paikkoja sekä tulevan Abraham Ojanperä (1856–1916) -aiheisen oopperansa Abrahamin pidot mahdollisia esittäjiä.

Linkolasta on tärkeää tutustua lähemmin laulajan Limingan-huvilaan ja kulttuurimaisemaan, vaikka oopperaa ei elokuussa 2017 esitetäkään ihan muistokoti Aappolan välittömässä pihapiirissä.

Abrahamin pidot syntyy pääasiassa seudun omin voimin, huumoria unohtamatta, mutta ”puskafarssin piirteitä välttäen”. Keikarimaisesta Ojanperästä, jos kenestä, löytyisi farssinkin aineksia.

– Kansallisen luonteen vuoksi tarvitaan ainakin tansseja, ehkä myös se pakollinen juoppo. Pitää mennä mahdollisimman lähelle, mutta ei saa pudota Liminkajokeen, säveltäjä arvioi.

Oopperan nimirooli kysyy Linkolan mukaan esittäjältään baritonaalista voimaa, muhevuutta ja jykevyyttä.

– Ojanperä teki komean uran. Hän hyppäsi pienestä Suomesta Euroopan suurille näyttämöille, kantaesitti laajoja teoksia ja hurmasi ihmisiä ympäri maailman.

– Kaikki tämä luo miehelle sädekehän. Ihan kylmät väreet käyvät selkäpiissäni. Pikkuhiljaa minulle on alkanut piirtyä kuva ihmisestä, joka oli äärimmäisen herkkä, mutta samalla voimakas.

– Laulaminen taisi olla hänelle myötäsyntyistä, kuten kaikille hyville laulajille tänäkin päivänä. Opettaja voi virittää ’pilliä’ vain tiettyyn rajaan saakka.

Ojanperän äänitteisiin Linkola ei ole vielä ehtinyt syventyä, mutta jo pelkästään tekstien ja kertomusten kautta Limingan ”ääretön hurmuri” on tehnyt vaikutuksen.

– Yritän musiikissani luoda oopperayleisölle sellaisen olotilan, että se voi lumoutua ihmisestä, melodioista ja äänestä. Kuljemme Ojanperän viitoittamaa taiteellista polkua.

–Koska oopperan nimi on Abrahamin pidot, teokseen liittyy paljon musiikin ulkopuolisiakin tekijöitä, mukaan lukien tummimmat hetket, jolloin yksinäisen taiteilijan itsemurha on lähellä.

Säveltäjän mielessä oopperan kokonaisuus muotoutuu lyyriseksi ja kauniiksi. Kaikenlainen imelyys ja pönäkkyys pitäisi saada pois.

– Musiikissa on tärkeintä totuuden tunne ja ilo. Haluan säveltää teoksen, jonka kaikki kokevat tärkeäksi juuri tässä ajassa ja paikassa, Linkola sanoo.

Linkola raottaa sen verran, että Abrahamin pidoista ei tule superatonaalista kärsimysmusiikkia. Hän lupaa oopperan olevan riehakas, tunteellinen ja erittäin suomalainen.

– Ojanperän persoonaan liittyi paljon elämän etsintää, mutta enää ei ole ajankohtaista pohtia, oliko hän homo- tai biseksuaali. Ojanperästä ei kerta kaikkiaan irtoa iltapäivälehtien juttuja.

Abrahamin kuolemassa Linkola suunnittelee hyödyntävänsä yksinkertaista kansankoraalia.

– Sen pitää olla arkaainen kuin Pohjanmaan lakeus. Puhutteleva. Laaja taivas ja ympäröivät pellot.

– Ääretöntä iloa ja ääretöntä tuskaa, vähän samaan tapaan niin kuin Nummisuutareissa, Seitsemässä veljeksessä tai Tuntemattomassa sotilaassa parhaimmillaan.

Aappolan kohdalle, mutta Liminkajoen toiselle puolelle taidekoulun pihalle, nousee Abrahamin pitoja varten uusi areena.

Oopperan libretosta ja ohjauksesta vastaa Helena Tornberg. Koreografiat suunnittelee Jouni Prittinen. Molemmat ovat liminkalaisia.

Kapellimestari, solistien nimet, kuoro ja orkesterin koko sekä muut esitykseen liittyvät käytännön seikat tarkentuvat myöhemmin.

Fakta