Pelson vankila ei vietä tänään karkauspäivää

Tämä vankila muistuttaa suljettua sisäoppilaitosta.
Pakoja sattuu ani harvoin, vaikka navetassa tai lampolassa vanki voisi iskeä talikon lantakasaan ja kävellä auringonlaskuun kohti
Oulua. Kiinnijäämisen riski on niin suuri, ettei kannata yrittää.

Esko Aho, teksti
Jukka Leinonen, kuvat

Vaala

Karkauspäivää ei Suomen vankiloissa tänään vietetä. Vaikka olisihan se hellyttävää, jos esimerkiksi Pelson vankien aamukahvipöydässä toivoteltaisiin ”Hyvää karkauspäivää!” ja maisteltaisiin yhdessä kotileipomon viilakakkua.

Painavat rautakahleet Pelson vankilanjohtajan Ville-Veikko Pohjolan huoneessa muistuttavat ajoista, jolloin vankiloiden tehtävänä yleisesti pidettiin rikollisten rankaisemista ja säilyttämistä yhteiskunnan ulkopuolella.

Tosin juhlapuheissa vankeinhoidon tehtäväksi katsottiin silloinkin rikollisen parantaminen ja palauttaminen yhteiskuntaan.

Kiinni saadut konnat teljettiin monen lukon taakse miettimään, mitä tuli tehdyksi. Vain Jeesus, kirkko ja herätysliikkeet tarjosivat toivoa muusta. Paljon muutoksia on vuosien mittaan tapahtunut, kun sosiaalitoimi on tullut aktiivisesti mukaan, mutta silti uskonto on yhä keskeinen tekijä vankien selviytymisessä ja arjessa.

Koska muu yhteiskunta oli suhtautumisessaan armoton, sellaisiksi oppivat vähitellen linnakunditkin. Television ja internetin väkivaltatarjontaa he eivät tarvinneet malliksi.

Tässä kohdin monet varmaan jo ajattelevat, että ”höpö höpö, ei muuta kuin roistot yhä vain suolle ojaa kaivamaan. Vettä ja leipää”.

Itse kunkin kannattaa silti pohtia, haluaako vankilarangaistuksen päättymisen jälkeen kotiseudulleen takaisin entistä katkeramman ja sopeutumattomamman roiston, vai henkilön, joka yrittää tosissaan päästä uuden elämän alkuun.

Suomen vankiloissa asukkaille tarjotaan tänä päivänä paljon mahdollisuuksia ruumiilliseen ja henkiseen kehittymiseen. Lukiokurssejakin Pelsolla voi suorittaa etänä videolinkin kautta.

Kirjasto ja levykokoelmat ovat ahkerassa käytössä. Hengellisiä tilaisuuksia järjestetään useita viikossa. Musiikki- ja teatteriryhmät sekä yksittäiset taiteilijat tekevät säännöllisesti vankilavierailuja.

– Vierailut ovat erityisen odotettuja ja toivottuja henkireikiä. Tervetuloa! Vielä meille mahtuu esiintyjiä. Järjestimme hiljattain jopa pienen rock-festivaalin, joka onnistui erinomaisesti, kertoo apulaisjohtaja Ari Kauppinen.

Pelsolla vangin ei tarvitse seistä suihkussa selkä seinään päin. Siellä ei myöskään raaputeta ruokalusikoilla vessanpönttöjen taakse pakoreittejä ilmastointikanaviin, kuten elokuvissa.

Tiettyjä vankilamaailman lainalaisuuksia ilmenee, vaikka niitä pyritään kitkemään, kertoo vankilanjohtaja: vasikka on vasikka ja pedofiilit pyrkivät yleensä eristykseen oma-aloitteisesti.

Vankiloissa on eroja. Kovinta kakkua paatuneimmille ja vaarallisille rikollisille tarjoavat Riihimäki ja Turku. Oulun vankila sen sijaan on tutkintavankila, josta vanki siirretään pois tuomion saatua lainvoiman.

– Pelson, kuten kaikkien Suomen vankiloiden, suurin ongelma ovat huumeet ja päihteet. Niitä löytyy etsinnöissä jatkuvasti, samoin kuin matkapuhelimia.

– Vangit yrittävät joskus viedä esimerkiksi korvaushoitolääkkeitä muille vangeille suuhunsa piilotettuna, Ville-Veikko Pohjola sanoo.

Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, myös oksennuksella on tämän takia vankilassa jälkimarkkinat.

Eristyssellistä, johon voi joutua korkeintaan kymmeneksi
päiväksi, puuttuvat kaikki mukavuudet, näyttävät Ville-Veikko Pohjola (vas.) ja Ari Kauppinen.
Vankeja Pelsolla on nyt täysi
määrä, 120, joista 10 naisia.
Vanhoista kotimaisista elokuvista tutuksi tulleet kahleet eivät ole
enää käytössä.
Vapauden kaipuu saattaa äkkiä
herätä, kun tunkkaisesta sellistä katselee aurinkoisille aavoille.


Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 29.02.2016.