Opettajan sisässä asuu nyt lauluntekijä

Heidi Immonen toivoo, että laulu herättää kuulijassa tunteita.

Luomispuuska iskee usein metsässä koiran kanssa kävellessä.

Riikka Marjomaa

Kun Heidi Immonen oli 10-vuotias, hän sai syntymäpäivälahjaksi oman pianon. Soittamiseen tykästynyt tyttö tapaili kohta pianollaan jo omia sävellyksiään, joista ensimmäinen on jumittunut mielen pohjukkaan ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi.

– Se vain jotenkin jäi mieleen, vaikka en kirjoittanut sitä edes nuoteille. Vielä nykyäänkin tapailen tuota pientä sävelmää joskus huvikseni. Viimeksi soitin sen luokassa oppilailleni, kun teimme yhdessä omia kappaleita. Halusin kertoa, että kaikki pystyvät luomaan itse lauluja.

Aseman koulussa Haukiputaalla luokanopettajana työskentelevän Immosen elämään musiikki on kuulunut aina, mutta varsinkin viime vuosina se on luikerrellut melkein jokaiseen sille vapaaksi jääneeseen tilaan. Se on työntänyt syrjään muita harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita.

Opettajan sisuksissa asuu nyt laulaja ja lauluntekijä, joka saattaa innostua päähän pälkähtävästä sävelmän- tai lauseenpätkästä melkein missä vain.

– Usein niin käy metsässä, jossa kävelen koiran kanssa päivittäin. Siellä juolahtaa mieleen kaikenlaista, ja niitä keksintöjä sitten hyräilen tai näppäilen kiireesti kännykkään, jotta voin palata asiaan myöhemmin. Metsässä ajatus kulkee kuin itsestään, kun on ensin saanut tyhjennettyä mielen arjen asioista.

Säveltäjän kolme kouluikäistä lasta ovat tottuneet äidin luomispuuskiin. Niitä tulee melko usein, ja aina jokin kappale on kesken.

– Lapsiperheessä meno on äänekästä, mutta siinä metelin keskellä välillä määkäisen, että nyt hetki hiljaa, äidille tulee juuri nyt hyvät sanat mieleen. Osaan onneksi keskittyä hälinässä.

Immonen on parin vuoden ajan ollut yksi oululaisen Cauris-yhtyeen lauluntekijöistä. Neljän opettajan ja yhden musiikkiterapeutin bändi soittaa ja laulaa Immosen kuvauksen mukaan folkahtavaa, moniäänistä ja melodista poppia. Viime vuosi meni tehdessä esikoisalbumi Sawarunaa, ja tänä vuonna on tarkoitus keikkailla.

Perheen, työn ja harrastuksen välillä liikuskelu vaatii tasapainottelua, mutta musiikista on silti tullut Immoselle yhä tärkeämpi ilmaisun muoto. Omien laulujensa hän kertoo saavan alkunsa yleensä jostain tunnetilasta, ajatuksesta tai ajankohtaisesta asiasta.

– En yritä välittää yhteiskunnallista sanomaa, vaan pikemminkin pyrin kertomaan yksittäisten ihmisten elämänkohtaloista ja tunteista.

Yhtyeen melodioita on kuvailtu lempeiksi, mutta sanoituksia voisi silti sanoa elämää nähneiksi. Immonen kertoo aina ajatelleensa, että taiteen tekemisessä pitää yrittää olla rehellinen. Ristiriitaa ei kannata vältellä.

– Ei saa pelätä liikaa, mitä muut ajattelevat. Jos pelkää, tulee tehneeksi tyhjänpäiväistä, eivätkä ihmiset saa sellaisesta mitään irti.

Lauluntekijä on tyytyväinen, jos kuulijat saavat hänen lauluistaan jotakin, mistä on heille apua, iloa tai lohdutusta.

– Yritän tehdä kappaleita, jotka olisivat moniulotteisia ja joista ihmiset voisivat tehdä omat tulkintansa. Alun perin sitä tekee laulut toki itselleen, mutta esiintyessään aina toivoo, että ne saisivat aikaan tunteita. Että niistä voisi napata jotain, mikä on ajankohtaista omassa elämässä.

Fakta