Monenlaista yrittäjyyttä

Muhoksen Kylmälänkylää sanotaan Suomen pisimmäksi kyläksi. Sieltä löytyy tyytyväisiä ja yritteliäitä asukkaita.

Antti Ervasti, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat

Muhos

– Aivan ihana on tämä Kylmälänkylä ja ihanaa asua täällä. On rauhallista, ja mahtava kauppa lähellä. Ainoa huono puoli on, kun kunta tahtoo viedä kaiken meiltä pois, koulut ja vanhukset. Se ei mainosta tarpeeksi, että kylään tulisi lisää väkeä, sanoo Eeva Kankaala kyläkauppa Satumaassa asioidessaan.

– Ei pidä paikkaansa, torjuvat kylätoimikunnan puheenjohtaja Juha H. Kukkohovi ja kyläläinen Ilkka Mustonen väitteen.

He luettelevat kylän eteen tehtyjä parannushankkeita ja paikallista yritystoimintaa, eikä loppua tule.

– Kaikki on kiinni meidän kyläläisten omasta aktiivisuudesta.

Koulukaan ei ole ainakaan tulevien puolen kymmenen vuoden aikana lakkautusvaarassa. Kunnan asettama 20 oppilaan vähimmäismäärä on selvästi plussan puolella, ja ennuste lupaa kasvua.

– Uhka on kyllä ollut päällä ainakin parikymmentä vuotta, mutta se on pystytty torjumaan hyvin, Kukkohovi sanoo.

220 asukkaan Kylmälänkylä on siitäkin erikoinen syrjäkylä, että väkimäärä on viime aikoina ollut kasvussa. Lapsiperheet ovat innokkaita muuttamaan kylälle.

– Kun täällä tulee talo myyntiin, sitä ei kauan tarvitse kaupitella. Se menee heti, Kukkohovi sanoo.

Kylmälänkylältä on Muhoksen, Utajärven ja Kestilän kuntakeskuksiin sama matka, noin 32 kilometriä. Ouluun täytyy ajaa tunti yhteen suuntaan, mutta silti hyvin moni käy päivittäin sielläkin töissä.

– Palvelut ratkaisevat. Täältä löytyy käytännössä kaikki tarpeellinen: muun muassa kauppa, koulu ja oma kyläkappelikin on. Yrityksiä on paljon ja sen kautta työpaikkoja Lisäksi kylällä on satsattu erittäin paljon asukkaiden viihtyvyyteen, Mustonen sanoo.

Kylmälänkylä on pitkä ja kapea. Asutus juoksee Kylmälänkyläntietä, joka puolestaan juoksee Muhosjoen vartta.

– Tämä lienee edelleen Suomen pisin kylä, Mustonen hoksauttaa.

Sillä on omat huonotkin puolensa. Palvelut ovat keskellä kylää, ja päädyissä sijaitsevilta kyläkulmilta niitä vuodetaan hakemaan helposti erityisesti Muhoksen ja myös Tyrnävän suunnilta.

Kylmälänkylällä ollaan Muhoksen puoleisessa osassa tuppukylällä, koska 12 kyläkulmasta yhden nimi on Tuppu. Muita kolkkia ovat Huikola, Mökkikylä, Petäikkö, Laitineva, Rautio, Pekkala, Saarela, Kylmälä, Nalkinperä, Portaalanperä ja Hopreeninperä.

Nimille ei ole sen kummempia selityksiä. Tuppu tulee samannimisestä talosta, samoin koko kylän nimi.

Ensimmäinen asukas oli Jaakko Kylmänen 1600-luvun alussa. Hänen ensimmäisen tilansa nimi oli aluksi Kylmänen, sittemmin Kylmälä.

– Siinä mielessä tämä on kylmä paikka, että alue oli erityisen hallanarkaa lähellä olevien Pelson soiden takia. Metsä- ja turvesuo-ojitukset paransivat sittemmin tilannetta, Mustonen sanoo.

Kertakaikkisen täydellinen satumaa Kylmälänkylä ei tietenkään ole. Monenkin kyläläisen suusta kuuluu toive Kylän halkaisevan Muhos–Kestilä-tien turvallisuuden parantamiseksi.

– Katuvalaistusta on haettu vuosia mutta sitä ei ole vielä ainakaan saatu, Juha H. Kukkohovi

Tien kunnossakin olisi paljon parantamisen varaa, lähettää Satumaan kyläkauppias Janne Kukkohovi terveisiä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukselle.

Fakta

Kylmälänkylä

Paljon yritystoimintaa: kuusi karjatilaa, seitsemän hevostilaa, muuta maataloutta, parturi-kampaamo, kauppa, koneyrityksiä, autokorjaamo.

Parhaimmillaan kylällä oli neljä koulua, nyt yksi.

Vuonna 1962 Kylmälänkylä sai oman kappelin.

Vuosien varrella kylälle on saatu muun muassa pururata, luontopolku, moottorikelkkareitti, kyläkota, laavu Tuppuun, lähiliikuntapaikka, jalkapallokenttä ja tietotupa.

Turistit tulkaa Tuppukylään tänne, lauloi Junnu Vainio hirtehisessä
laulussaan. Muhoksen Kylmälänkylässäkin on Tuppukylä ja Tupuntie.
Pinto-hevonen hamuaa kuivattua ja paalattua heinää. Mika Kukkohovi tuottaa heinää etupäässä sellaisille hevostiloille, joilla ei ole omaa maata mistä tehdä heinää eläinten ruoaksi ympäri vuoden. Eeva Kankaala tuli Kylmälänkylälle vuonna 1966 työskentelemään
Tapanilan koululle, joka edelleen on toiminnassa. Hän on pysynyt kylän asukkaana mutta välillä käynyt töissä Muhoksella ja Rokualla.
Ilkka Mustonen (vas.) ja Juho H. Kukkohovi kertovat, että Kylmälänkylälle
on talkoilla saatu aikaan lukemattomia parannushankkeita. Esimerkiksi läheinen Kalettomanjärvi kunnostettiin hienoksi uima- ja kalajärveksi.

Monipuolisuudella pärjää

Antti Ervasti

Muhos

Kylmälänkylä on siitä harvinainen maaseutukylä, että yritystoimintaa riittää moneen lähtöön. Vuosituhannen taitteessa meni pari vuotta, että yhtä peruspalvelua, kauppaa ei ollut lainkaan.

Vuonna 2001 Satu Lamberg ja Janne Kukkohovi perustivat Arinan lopettaman myymälän tiloihin kyläkauppa Satumaan.

– Nimi otettiin tietysti Satusta. Maaliskuussa vietetään 15-vuotisjuhlaa. On tulossa tarjouksia ja juhlintaa, Kukkohovi sanoo.

Satumaan aloittaessa Suomessa oli vajaat 800 kyläkauppaa, nyt noin 300. Kukkohovi ei joutuvansa lopettamaan.

– Monipuolisuudella pärjää. Pitää olla vähän kaikkea, hän sanoo.

Myös maatalousyrittäjä Mika Kukkohovi luottaa monipuolisuuteen. Hän lopetti lypsykarjatilan pidon vuonna 1998.

Nyt hän toimii koneyrittäjänä turvesoilla, kuivattaa ja paalaa heinää hevostiloille ja huoltaa ajoneuvojen ilmastointilaitteita.

Viimeistä hän on tehnyt kuusi vuotta ja uskoo sen ottavan turvealasta isomman jalansijan.

Etupäässä Mika Kukkohovi huoltaa työkoneiden ilmastointilaitteita, mutta myös tavallisten henkilöautojen ilmastointilaitteita riittää huollettavaksi.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 17.02.2016.