Metsästys rakentui nuotiokahvin ympärille
Potkukelkan Suomeen tuonut upseeri perusti potkukelkkailun erikoisseuran
Oulun Potkinklubin.
Saattoipa olla, että myös tyttäret Olga Matilda Alexandra ja Kerstin Anna saivat kokeilla poikien kelkkoja, jos äiti Anna Helena (omaa sukuaan von Nandelstadh) heltyi antamaan siihen luvan.
Nelikymppinen everstiluutnantti-isä oli saanut kelkoista idean ja mallin Ruotsista.
Venäjän vallan aikaisessa Suomessa 1800-luvulla potkukelkkoja ei oltu aikaisemmin nähtykään, joten Edvard Furuhjelmia pidetään suomalaisen potkukelkan isänä.
Historiatietojen mukaan nimenomaan Edvard Furuhjelm toi potkukelkkailun myös Ouluun, kun everstiksi ylennetty upseeri aloitti Oulun 4. tarkka-ampujapataljoonan komentajana vuonna 1890.
Seuraavana kevättalvena, helmikuussa 1891 Oulujoen jäällä järjestettiin ensimmäiset yleiset potkukelkkakilpailut.
Kelkkailun ensikosketus innosti nuoret miehet ja niinpä Furuhjelm perusti Oulussa maaliskuussa 1891 Suomen ensimmäisen potkukelkkailun erikoisseuran, Oulun Potkinklubin. Kaksi vuotta aikaisemmin samanlainen oli perustettu Tukholmaan.
Furuhjelmin silmät säkenöivät kelkka-asialle niin tulisesti, että hän uskoi kelkkojen nousevan salaiseksi aseeksi sodankäynnissä.
Hän maalaili näkymiä, joissa armeija marssii potkukelkoilla pitkin jäitä ja lumisia polkuja.
Ei tullut potkukelkasta kuitenkaan sotilasvälinettä toisin kuin suksista, joilla suomalaissotilaat myöhemmin etenivät mutkattomasti talvi- ja jatkosodan hangilla.
Potkukelkkailusta oli tulla myös olympiatason urheilulaji. Ainakin vuonna vielä 1905 potkukelkkailijat kilpailivat mailin, 2 500 metrin ja 5 000 metrin matkoilla pohjoismaisessa urheilun suurtapahtumassa Nordiska Spelenissä Tukholmassa.
Metsästys oli toinen Edvard Furuhjelmin intohimo.
Kiimingin Ukkolan entisen kestikievarin seinällä on tiettävästi helmikuussa 1899 otettu, myöhemmin kehystetty valokuva, jossa tarkka-ampujapataljoonan komentaja Furuhjelm on upseerikavereidensa kanssa metsästysretken tauolla keittelemässä nuotiokahvia.
Ukkolan talon isäntä, Kari Kainänen kertoo, että kuvan takaa löytyvät miesten nimet. Vasemmalta lukien he ovat Johan Alexander Kock, Oskar Nikolaus Segercrantz, sitten itse Furuhjelm, Krohn (etunimi ei tiedossa), Gustaf Ivar Lydman, Ernst Apollon Alfthan, Harry Edmund Frey (vanhempi) ja Hugo Johan Ernst Arvid Frey (nuorempi).
Kari Keinänen tietää, että upseerit kävivät koirineen Kiimingissä metsästämässä jäniksiä sekä fasaaneja. Metsästystorvet sekä snapsipullo kuuluivat varustukseen. Upseereilla oli tapana myös yöpyä Ukkolan kestikievarissa.
Seurue kaiversi kahvipannuun tiedon seurueesta ja päivämäärän 21/2.1899. Pannu on edelleen tallessa Ukkolassa.
Ukkolan talo Kiiminkijokivarressa on määritelty Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden joukkoon. Talossa toimi 1847–1960 kestikievari. Etenkin Pudasjärven suunnasta tulleet yöpyivät tai tankkasivat vatsansa täyteen ennen Oulua.
Jääkäreiden etappitukikohtana Ukkolan kestikievari oli ensimmäisen maailmansodan aikana 1915-17, kun Saksassa koulutuksensa saaneet nuoret suomalaisjääkärit liikkuivat pohjoisessa.
Fakta
Sankaan on kaiverrettu ruotsinkielinen teksti: Jagtkamratorna vid Uleåborgsbataljon of E.Furuhjelm Ukkola 21/2 1899.
Tarkka-ampujapataljoonan upseerit metsästivät Kiimingissä jäniksiä ja fasaaneja.
Pataljoonan komentaja 1890–1899 oli Edward Furuhjelm, joka toimi 1900–1903 Oulun kuvernöörinä. Hän oli myös Oulun kaupunginvaltuuston jäsen 1893–1898.
Oulun 4. tarkka-ampujapataljoonan upseerit seisahtuivat metsästysreissullaan kahvin keittoon Kiiminkijokivarressa 1899. Kolmas vasemmaltaon pataljoonan komentaja Edvard Furuhjelm, myöhemmin 1900–1903 Oulun kuvernöörinä toiminut kenraalimajuri. Hän toi potkukelkan Suomeen.
Artikkelin lähde Kaleva 28.02.2016.