Yli-Iin koulussa hoksataan itse
Maantiedon ja biologian opettaja Ville Sillanpää laittoi
oppilaat hakemaan itse tietoa ja opettamaan luokkatovereitaan.
Discovery Channel kävi kuvaamassa yli-iiläisiä koulutusta
ja oppimista käsittelevään tv-sarjaan.
Pekka RahkoOuluSydän pumppaa verta isolla tv-ruudulla. Joona Oinas ohjaa tottuneesti hiirellä näkymää ja vaihtaa kuvakulmaa niin, että eteisten ja kammioiden toiminta hahmottuu selvemmin.
Opetusta seuraaville Aliisa Kaverille, Nanni Niemelälle, Milena Niskaselle ja Santtu Sälevälle asia on tuttu.
Ihmisen anatomiaa on Yli-Iin koulun 9B-luokalla käyty läpi lukuvuoden mittaan.
Asian lisäksi myös opettaminen on kaikille tuttua.
Maantiedon ja biologian opettajan Ville Sillanpään ansiosta perinteinen ”opettaja luennoi ja oppilaat kuuntelevat” -tyyppinen opetus on jäänyt taka-alalle.
– Oppilaat hakevat ja työstävät itse tietoa pienissä ryhmissä, ja opettavat sitten muuta luokkaa, Sillanpää kuvaa.
Tunneilla käytetään paljon The 3D Classroom -ohjelmistoa, jolla voi havainnollistaa kolmiulotteisesti monia biologian ilmiöitä. Ohjelmistosta löytyy myös muun muassa maantiedettä ja matematiikkaa.
– Oppilaat käyttävät myös oppikirjoja ja nettiä, Sillanpää lisää.
Ja päätään. Ryhmissä opitaan Sillanpään mukaan tiedonhakua, kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja tietysti ryhmätyötaitoja.
Menetelmä on Sillanpään mukaan oppilaalle pääsääntöisesti perinteistä opetusta työläämpi.
– Kun tähän pääsee sisälle, palaute on kuitenkin ollut lähes poikkeuksetta myönteistä, hän lisää.
Sydämen tahteja kertaavat 9B-luokkalaiset ovat äänin 5–0 ryhmätyömetodin ja itse tekemisen kannalla.
– Ei tarvitse lukea kirjasta, vaan pääsee itse näkemään mitä tapahtuu, Aliisa Kaveri perustelee.
– Vanhassa mallissa potki vastaan se, että oppilas unohtaa tiedot nopeasti, Sillanpää kertoo kiinnostuksestaan opetusmetodien kehittämiseen.
Menetelmä, jossa opettaja antaa valmiit vastaukset ja oppilas opettelee ne ulkoa koetta varten, ei Sillanpään mielestä vastannut nykypäivää.
– Paras on, kun oppilaat itse miettivät ja hoksaavat, Sillanpää tiivistää tavoitteen.
Vaikka nyt näennäisesti opetustyön tekevät oppilaat, ei opettajakaan pääse helpolla.
– Tässä on paljon enemmän henkilökohtaisia kontakteja ja ongelmiin paneutumista, Sillanpää kertoo. Toisaalta samalla opettaja saa paljon yksilöllisemmän kuvan kunkin oppilaan taidoista ja vahvuuksista.
Menetelmä kehittyy edelleen. Sillanpään suunnitelmissa on mahdollistaa koevastauksen korvaaminen ensi vuonna videon tekemisellä.
– Ihan kokonaan en ole kokeiden pitämisestä luopunut, mutta selvästi ne ovat vähentyneet, Sillanpää kertoo.
Opetustuokioita on myös videoitu ja ladattu nettiin, jolloin oppilaat voivat katsoa niitä kotonakin.
Yhdeksäsluokkalaiset ovat lisäksi opettaneet kuudesluokkalaisia, mikä on tuonut uuden ulottuvuuden.
– Siinä joutuu pohtimaan tuntisuunnittelua ja sitä, miten saadaan kuutosluokkalaiset mukaan, ettei tunti mene luennoimiseksi.
Sillanpään mukaan oppilaat saattavat käydä välitunnillakin tekemässä opetukseen liittyviä tehtäviä biologian luokassa.
Se jos mikä kertoo menetelmän vetovoimasta.
Kun metodi ja oppiaine eivät kiinnostaneet, en kuulusteluissa juuri loistanut.
Kerran kuitenkin onnisti: olin päntännyt rikkihapon teollisen valmistamisen neljä vaihetta ja vaikea kysymys osui kohdalle.
Kaikki odottivat jo vastausvuoron siirtyvän eteenpäin, mutta luettelin vaiheet sujuvasti ja opettajakin yllättyi. Luokkakaverit antoivat suorituksesta spontaanit aplodit!
Tapaus palautui mieleeni, kun maantiedon ja biologian opettaja
Ulkoa opettelua ei todellakaan tarvita kaikissa oppiaineissa, usein itse tekemällä oppii paljon paremmin.
On pänttäämisellä silti paikkansakin, esimerkiksi kertotaulut on syytä opetella niin hyvin, että kahdeksan kertaa seitsemän muistuu mieleen muistelematta.
Myös kielissä tarvitaan usein raakaa toistoa toiston perään – niin tylsää kuin se onkin.
Enää en muista rikkihapon teollisen valmistamisen vaiheita, enkä ole tietoa koskaan mihinkään tarvinnut.
Artikkelin lähde Kaleva 18.02.2016.