Alkupalat ja pääruoka samassa kattauksessa
Konsertti
Ensin puolituntinen Joseph Haydnin kevyttä Sinfonia concertantea Hob. 1/125 omien solistien kera.
Väliajan jälkeen Anton Brucknerin yli tunnin mittainen perusromanttinen Sinfonia nro 4 Es-duuri.
Sinfonia concertante tarjoaa solistikvartetille paljon mahdollisuuksia todistaa kykynsä, jotka osoittautuivatkin huomattaviksi. Jälleen yksi kiistaton näyttö orkesterin kaikki sektiot läpäisevästä tasosta.
Joseph Haydn kirjoitti Sinfonia concertantensa pikavauhtia vetonaulaksi Lontooseen kahden konserttisarjan välisessä kilpailutilanteessa.
Teoksessa on siksi enemmän soittelun soljuvuutta kuin esimerkiksi säveltäjän trumpetti- ja sellokonsertoissa.
nuori brittikapellimestari
Leo McFall näytti, mitä
luontaisella musikaalisuudella, taidolla ja pelottomuudella
voi parhaana flow-päivänä saada aikaan.
Se ei ehkä ole luonteeltaan näin hienostuneen vakavamielinen, vaan enemmän spirito, kaverusten kesken.
Ylipitkä, koko orkesteria laajasti ja pitkään hyödyntävä sinfonia antaisi tänä päivänä kirjoitettuna olettaa, että säveltäjä on työnantajapuolen leivissä.
Soittajat vain koko rahalla hyötykäyttöön, arkoja soolonpätkiä mahdollisimman monille ja varsinkin soolokäyrätorvelle.
Brucknerin saisi helposti pysähtymään junnaukseksi, mutta nuori brittikapellimestari Leo McFall näytti, mitä luontaisella musikaalisuudella, taidolla ja pelottomuudella voi parhaana flow-päivänä saada aikaan.
Orkesteri tulkitsi yhteisellä ajatuksella, joka jousenliikkeellä ja patarummun pianissimoiskulla.
Vaikeat soolot onnistuivat järkiään, eturintamassa mainio käyrätorven äänenjohtaja Tuomas Setälä.
Hiljaisuus puhutteli sinfoniassa siinä missä voimakkaat sävytkin.
Hieno esitys, järkäle avautui ihan uudella tavalla, ei voi muuta sanoa.
Sali resonoi soitossa mukana, tämä pohjoisen Brucknerhaus.
Artikkelin lähde Kaleva 20.2.2016.