Yhdessä yhteisvastuun eteen

Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Kiimingissä on siirrytty tänä vuonna Yhteisvastuun nimissä lista- ja lipaskeräysten lisäksi liiteriarpajaisiin. Monivaiheisilla talkoilla pystytetty liiteri odottaa enää oviaukon sahaamista ja lopullista kattoa.
"Ei sitä arvannut ovea vielä tehdä, ettei saatu asukkaita", myhäilee Kiimingin kirkon kupeeseen pystytetyn liiterin puuhamies Yrjö Runtti.
Liiterin kaltainen suurempi Yhteisvastuu-projekti on Kiimingin seurakunnan ensimmäinen, kertoo diakoni Erja Haho.
"Olen ollut Kiimingin seurakunnan palveluksessa kohta kymmenen vuotta ja minulla on ollut takaraivossa koko ajan ajatus tällaisista suurarpajaisista."
Seurakuntahan ei toki voi olla moista järjestämässä, vaan virallisesti touhu hoituu diakoniapiirin nimissä. Aika monta kiveä Erja Haho on saanutkin kääntää kaiken sujumiseksi. Periksi ei ole annettu ja hyvästä syystä.
"Diakoniatoiminta on perinteisesti enemmän naisten hommaa. Tässä liiteriprojektissa saimme miehetkin mukaan", Haho toteaa.
Toden totta. Ketään ei ole tarvinnut edes suuremmasti houkutella. Ensin oli yksi miesporukka ja parin naisen vahvistuksella innolla kaatamassa metsää, sitten toisia kuskaamassa puut sahalle ja pois.
Puutavara, "pelekat", kuorittiin renkkojen eli erityisten penkkien päällä porukalla. Samaten harjaan kolme kertaa kolmemetrinen liiteri kohosi yhteispelillä.
Talkoilla on Kiimingissä totuttu tekemään ennenkin, olivat kyseessä sitten maalliset tai henkiset riennot. Muun muassa urheilun eteen on tehty paljon.
"2012 teimme uuden hautausmaan kiviaitaa talkoilla. Väkeä olisi tullut enemmän kuin voitiin ottaa. Kesän aikana saatiin aikaiseksi yli 300 metriä aitaa, talkoolaisia oli kolmisensataa", muistelee Eero Pesonen.
Puutavaraa kyseltiin ensin lahjoituksena seurakuntalaisilta. Sitten hoksattiin, että seurakunnan oma metsä tarvitsi harvennushakkuita. Diakoniatoiminnan projektista tuli uudenlaista hyötyä!
Yhden liiterin omaan pihaansa tehnyt Yrjö Runtti on ollut hankkeen päälle katsojana.
"Ainalin Risto otti ja kuskasi kuorman Huttulan sahalle. Sieltä puutavara tuotiin tuohon kirkon kupeelle ja siitä ryhdyttiin suoraan kuorimaan."
Kuorinta-urakka vei talkoolaisilta viikon verran. Kukin kävi paikalla omaan tahtiinsa. "Ei sitä tässä iässä jaksa kuin tunnin pari päivässä", Toivo Ukkola tuumaa.
Runtin kirkkokuoroharjoituksista värväämä Kontion Tauno tiesi tulla paikalle oikeine työkaluine, kun kolmituumaiset hirret olivat salvoksia vailla.
Rakentamisen ammattilainen joukossa on vain rakennusinsinöörinä elämäntyönsä tehnyt Yrjö Runtti. Kontion Tauno asensi työikänsä parkettia, Ukkolan Toivo jäi eläkkeelle seurakuntayhtymän palveluksesta, Pesosen Eero on samalla työnantajalla vielä osa-aikaisena.
"Ei meillä ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Tehtiin vaan", Runtti nauraa muiden säestäessä. "Minä sanoinkin, kun Hahon Erja soitti ja ehdotti liiterin tekemistä, että jos se on taivaan isän tahto niin ryhdytään työhön!"
Yhteisvastuuseen tarttuivat myös yhteistyötahot. Pari tuntia vienyt sahaus saatiin talkoilla, nyt Profiilikeskus on luvannut pellit katolle, Runtti kertoo. "Harja- ja räystäspellit vielä on hommattava jostakin."
Runtti lupailee myös asiantuntija-apua, kun arpajaisvoittaja liiteriä uudelle sijalleen pykää.
Mitäs seuraavaksi, miehet?
"Ainalin Risto se tuumasi, että jos tehtäisiin toinen liiteri lähetystyön hyväksi", Runtti paljastaa.

Artikkelin lähde Kaleva