Artikkelin lähde Kaleva
Leevi Madetoja -pianokilpailun finaali. Oulu Sinfoniaa johti kapellimestari Atso Almila. Solisteina kilpailun yli 17-vuotiaitten sarjan finalistit. Madetojan sali Oulu 31.1.
Kymmenettä kertaa järjestetty Leevi Madetoja -pianokilpailu huipentui lauantaina Madetojan salissa yli 17-vuotiaitten sarjan finaaliin.
Osallistujien määrästä ja kilpailun tasosta päätellen klassisella pianonsoitolla menee Suomessa edelleenkin hyvin.
Perinteiseen tapaan soittajien ikään nähden huikaisevimmat esitykset kuultiin 13-16-vuotiaitten sarjassa, mutta hämmästyttävän taidokasta soittoa kuultiin muissakin sarjoissa pitkin viikkoa.
Konserttofinaalin suosikkiteokseksi nousi Sergei Prokofjevin Pianokonsertto nro 1 Des-duuri, joka kuultiin neljä kertaa.
Ensimmäisen Prokofjev-tulkinnan esitti Sonja Lehtonen, joka vakuutti aikaisemmissa erissä erityisesti vahvalla Skrjabin-soitollaan.
Lehtonen lähestyi konserttoa lyyrisen lämminhenkisin ottein ja erityisesti teoksessa hitaan osan paikan ottava jakso oli hieno. Toisaalta nuoren muusikon soitossa oli havaittavissa selvää hermostuneisuutta.
Antti Haho oli valinnut konsertokseen Cesar Franckin Sinfoniset muunnelmat. Hahon soitto oli läpi kilpailun ylevää, suurten linjojen pianismia. Franckin poikkeuksellisen laajoja otteita sisältävä pianosatsi sopii Hahon suurille käsille mainiosti, ja hän säilytti romanttisesti hyökyvän linjan ja musiikin virtauksen hyvin läpi satunnaisten rosojenkin.
Illan toisen version Prokofjevin konsertosta esitti Viktor Pellia, joka oli jo edellisessä kilpailussa vuonna 2012 finalistien joukossa. Vahvasointinen ja taitava Pellia löysi erinomaisen hyvin Prokofjevin teoksessa piilevän terässormisen kauhukakaran.
Sijoitustaan parantamaan oli ilmeisesti tullut myös Daniel
Saxén, sillä hän oli jo vuonna 2012 kilpailun palkittujen joukossa. Saxén on soittajatyypiltään rämäpäinen virtuoosi, joka soitossaan ottaa mielellään kaikki tarjolla olevat riskit.
Vaivattoman taiturillisuutensa keskellä Saxén sortui Prokofjevissaan jopa itsetarkoitukselliseen vauhdinpitoon ja hetkittäin kontrolloimattomaksi karkaavaan hurjasteluun.
Hillittyä ja viimeisteltyä virtuositeettia edustava Arttu Ollikainen toi illan ohjelmaan vaihtelua tulkitsemalla Selim Palmgrenin Pianokonserton nro 2 "Virta".
Ollikainen on hieno ja herkkävaistoinen pianisti, joka työskentelee todella hyvin yhdessä orkesterin kanssa. Suuressa salissa hän vain tarvitsee sointiinsa lisää kantavuutta ja musisointiinsa suurempaa mittakaavaa.
Finalisteista viimeisenä lavalle nousi Ossi Tanner, joka ohjelmavalinnoissaan on vältellyt ilmeisimpiä rymistelynumeroita. Tannerin tulkinta Prokofjevin konsertosta oli loistava yhdistelmä pianoteknistä taitoa, rämäpäisyyttä ja hyvää musiikillista ymmärrystä.
Atso Almilan johtama Oulu Sinfonia toimi nuorille solisteilleen luotettavana ja turvallisena kumppanina. Illan ensimmäisessä konsertossa vielä kumman aneemisena soinut jousistokin heräsi nopeasti täyteen loistoon.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva