Artikkelin lähde Kaleva
Jussi Pesonen
Yli-Iin uuden koulun sydän on kuutiomainen, kahteen kerrokseen kohoava aula.
Seinät ovat valkeaa ja punatiiltä, mutta nykykoulumaisittain myös väriä työntyy sieltä täältä esiin: rauhallisen siniset pylväät, oppilaiden maalauksia seinillä ja tummin pistein koristeltu katto.
Kiiltävän harmaasta portaikosta riippuu sinisiä ja valkoisia askarreltuja lintuja.
Tavallisina päivinä aula on ruokasali pöytineen, jotka perjantain juhlaa varten on kannettu pois viereiseen musiikinluokkaan.
Vieraat istuvat tilan täyttävissä penkeissä riveittäin. On opetustoimen johtoa, koulun entisiä työntekijöitä, rakennusprosessiin osallistuneita, Yli-Iin kunnan aikaisia paikallispoliitikkoja ja kyläläisiä.
Suomen lippu saapuu portaikon suunnasta. Vieraat nousevat seisomaan.
Poika kantaa lippua arvokkaasti eteenpäin lipuen ilman kenkiä - niin kuin tässä koulussa ollaan. Yleisö on yhtä hiljaa.
Katon sisältä puhisee ilmastointi kuin kaikille tärkeydestään muistuttaen.
Homehtunut vanha koulu purettiin ja oppilaat ripoteltiin kahdeksi vuodeksi muun muassa pihaparakkeihin, urheiluhalliin ja rivitaloon välillä palelemaan ja syömään luokkiin.
- Tämä on puhdas, terveellinen ja moderni, kehuu rehtori Jukka Miettunen puheessaan.
Koulu vihitään virallisesti käyttöön leikkaamalla nauha. Miettunen saksii, sivistysjohtaja Mika Penttilä ja entinen rehtori Paula Taskila pitävät päistä kiinni.
Juhlan juontaja, opettaja Riikka Saarela kertoo koulun saamisen vaatineen tahtoa ja päättäväisyyttä, itkua ja hammasten kiristystä.
Kolme vuotta sitten oppilaat marssivat protestiksi homeseinien sisältä ulos.
Rakennuksen hinnaksi tuli viisi miljoonaa euroa. Oulu maksaa ja valtio auttoi 1,2 miljoonalla.
Oppilasryhmä esittää Uhittelulaulun: "Kaivanpa maasta valtavan kannon, vetoa mä lyön ja vannon! Paljain käsin heitän kuuhun! Nakkaan teille jauhot suuhun!"
Esitys on pieniääninen, mutta mahdottoman puhdas ja uhmaisa ja siksi vakuuttava. Yleisössä hymyillään vierustovereille.
Täällä ollaan nykyään vähän niin kuin oululaisia, mutta kaukana kaupungin värivaloista. Omaa tahdotaan puolustaa.
Oppilaat esittävät videotykkiesityksen Yli-Iin kouluhistoriasta.
Sen jälkeen lauletaan yhdessä Arvon mekin ansaitsemme.
Kahdeksasluokkalainen Krista Mäkelä pitää uutta koulurakennusta paljon entistä koulua ja parakkeja parempana.
- Täällä pystyy keskittymään paremmin. Tämä tuntuu kivemmalta ja parakit tuntuivat ahtaalta. Täällä on paljon enemmän tilaa, kun on kaksi kerrosta, hän sanoo.
Yläkerran luokat on enimmäkseen tarkoitettu yläkoululaisille, alakerran alakoululaisille.
Uuteen osaan liittyy pari vuotta sitten valmistunut yksikerroksinen käytävänmallinen talo, johon avattiin vasta koulun uusi kirjasto. Siellä ovat myös käsitöiden ja luonnontieteiden luokat.
Mäkelä ja luokkakaveri Ella Juola kehuvat etenkin bänditilaa, jossa voi soitella tai kuunnella muiden musisointia.
Artikkelin lähde Kaleva