Artikkelin lähde Kaleva
Oulu Sinfonian puhallinsoittajat kokoontuivat kodikkaaseen Oulujoen kirkkoon konserttiin.
Yleisöä saapui paikalle mukava määrä, sillä Oulussa lienee ollut puhallinorkesterimusiikillista vajausta siitä lähtien, kun Pohjan sotilassoittokunta lopetti toimintansa runsas vuosi sitten.
oli valmentanut huippukuntoon kolme Tukholman kuninkaallisen filharmonian soolosoittajaa: fagotisti Jens-Christoph Lemke, käyrätorvensoittaja Markus Maskuniitty sekä klarinetisti Hermann Stefánsson.
Vieraiden painavat meriitit ja taidot oli valjastettu lähinnä yhteissoinnin hienosäätöön.
Esiintymiskokoonpanossa he olivat mukana vain osassa teoksia.
oli ennen Tukholmaan siirtymistään Berliinin huippuorkestereissa kunnostautunut Maskuniitty, joka toimi konsertin kapellimestarina. Maskuniitty on ollut soolokäyrätorven soittajana aiemmin myös Radion sinfoniaorkesterissa.
Maskuniitty myös taustoitti esityksiä osuvin juonnoin. Tällainen käytäntö voisi olla konserteissa hyvä useamminkin.
aloitettiin Aaron Coplandin teoksella Fanfare for the Common Man.
Aloitus oli vaikuttava: lavan etuosaan sijoitettujen isorummun ja patarummun jämäkät aloitusiskut tuntuivat rintakehässä asti, ja trumpettisektion aloitusfraasi kajahti tyylikkäästi urkuparvelta.
Koko orkesterin yhtyessä mukaan soinnin tarkkuus hetkeksi himmentyi, mutta pääosin fanfaari eteni juhlavan rauhallisessa tempossa hehkuvan vaskisoinnin kannattamana.
Richard Straussin nuoruudentyöstä op. 7 kehkeytyi raukea pyhäpäivän idylli, jossa viehättivät yksityiskohtien runsaus ja puupuhaltimien herkkä sointi.
Enemmän draamaa ja väristyksiä tarjosi kuitenkin Antonin Dvorakin serenadi puhaltimille, jonka barokkihenkinen ensimmäinen osa soi intensiivisesti ja menuetti kansanomaisen tanssilliseen tyyliin.
Artikkelin lähde Kaleva