Artikkelin lähde Kaleva
Timo Myllykoski Kaleva
Raahe Kaupunginjohtaja Kari Karjalaista vaivaa yksi asia. Epätietoisuus siitä, mihin turvallinen, rauhallinen ja väritön elämä olisi hänet vienyt.
Hän toteaa olleensa nuorena kuin kesyttämistä vaativa villihevonen. Siksi elämä on ollut kaikkea muuta kuin rauhallista ja väritöntä.
"Olen ollut aina hirveän energinen, sellainen säpäkkä. Melko paljon olen lyönyt päätäni mäntyyn, mutta kun polte vain on ollut niin järjetön, että on ollut pakko."
Energisyys ja nuoruuden pakonomainen tarve mennä ja tehdä on ollut raskas polku kuljettavaksi. Karjalainen ei syytä siitä ketään muuta kuin itseään.
"Jos joku sanoo minusta viisi vikaa, minä pistän siihen lisäksi 20 sellaista, jotka itse tunnistan."
Keskikoulun neljännen luokan Kari Karjalainen kävi kahteen kertaan. Yksi nelonen ja roima käytöksen alennus johti suoraan luokallejääntiin.
Toisella yrittämällä, kotiväen painostamana, hän läpäisi neljännen luokan, vaikka olisi itse ollut valmis jäämään luokalle toisenkin kerran.
"Ei minua nuoruudessa koskaan tyhmäksi sanottu. Ei laiskaksikaan, paitsi koulunkäynnin suhteen."
Kotikasvatus lähti siitä, että rehellinen pitää olla ja töitä pitää tehdä. Vaikka Karjalainen luonnehtii itseään huithapeliksi, hän toteaa olevansa äärimmäisen tunnollinen ja rehellinen.
Nuorena uppiniskaisuus johti kuitenkin usein huonoihin oivalluksiin. Kun hän kärähti vanhemmilleen tupakasta, rangaistukseksi hänet määrättiin siirtämään sata kottikärryllistä multaa paikasta toiseen.
Nuoren miehen luonne ei sulattanut rangaistusta loppuun saakka. 98 kärryllisen jälkeen hän ilmoitti vanhemmilleen, että kärrätkää itse loput, ja pakeni kolmeksi päiväksi kaverinsa luokse.
"Kun tulin takaisin, niin isäntä totesi tyynesti, että aloitat muuten nollasta. Olisi kannattanut kärrätä vielä ne kaksi kärryllistä, mutta kun tällaiset tempaukset ovat vain olleet minun luonteellani pakko tehdä."
Hän ei saanut tempauksistaan koskaan fyysistä selkäsaunaa. Huudettu hänelle kyllä on.
"Äiti on joskus sanonut, että ei me Kari olla sinua joka asiasta rangaistu, koska ei yhtä lasta voi jatkuvasti haukkua."
Armeijan jälkeen Kari Karjalainen aloitti VR:llä työrupeaman, jolle kertyi mittaa 20 vuotta. Muutettuaan 1980 Tampereelle hän suoritti työn ohessa ylioppilastutkinnon ja aloitti yliopisto-opinnot.
"Parhaimmillaan tein samaan aikaan töitä oman alue- ja liikennesuunnittelutoimiston kautta, kävin VR:llä töissä, tein kiinteistövälittäjäkaverille remontteja, opiskelin teknisessä yliopistossa arkkitehtuuria, teknisessä ammattikorkeakoulussa rakennustekniikkaa ja yliopistossa hallintotieteitä."
Hallintotieteiden maisterin paperit hän sai kuukautta ennen 41-vuotispäiväänsä. Kunnallinen virkamiesura alkoi jo samana vuonna, kun hänet valittiin Orivedelle suunnittelupäällikön sijaiseksi.
Kolme vuotta myöhemmin Karjalainen otti vastaan ensimmäisen kuntajohtajan pestinsä.
"En ollut koskaan ajatellut, että olisin joskus johtavassa asemassa. Ei kukaan edes kuvannut minulle sellaista polkua, että minusta voisi tulla joku iso johtaja."
Kaupunginjohtajan työstä Kari Karjalainen pitää työn monipuolisuuden takia. Sen sijaan hän myöntää hieman vieroksuvansa viran tuomaa asemaa ja sitä, että se leimaa hänet kaupunginjohtajaksi 24 tuntina vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.
Kaupunginjohtajanakin Karjalainen pitää itseään työmiehenä. Hän viihtyy paljon mieluummin farkuissa ja villapaidassa kuin puku päällä ja kravatti kaulassa.
Vaikka energisyys on ollut Karjalaiselle jopa rasite, hän pitää takana olevaa 60 vuoden elämää lahjana.
Hän haluaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, ja että koettelemukset ovat rakentaneet ja kehittäneet hänestä elämälle nöyrän ihmisen.
"Kaikesta huolimatta takana on jo aivan taivaallinen matka. Raskainakin aikoina on ollut hienoja ja hauskoja hetkiä. Olen tyytyväinen, että tuollaisesta luonteesta on kasvanut hieno minä. Olen aidosti sitä mieltä, koska ymmärrän virheeni ja heikkouteni."
Artikkelin lähde Kaleva