Artikkelin lähde Kaleva
Kari Sankala Kaleva
Oulu Pienituloisimmat kotitaloudet ahtautuvat Oulun seudulla aivan kaupungin keskustaan. Sama ilmiö koskee myös Haukiputaan, Kempeleen, Kiimingin ja Oulunsalon keskustoja.
Sen sijaan kotitaloudet, joilla on parhaat tulot ja korkein koulutus sekä paras työllisyys, löytyvät Oulujokivarresta, Ritaharjusta, Kaakkurista, Metsokankaalta, Kempeleen Linna- ja Kokkokankaalta sekä Limingan Tupoksesta.
Ilmiö on voimistunut runsaan 20 vuoden aikana. Tämä ilmenee filosofian maisteriksi valmistuvan Mikko Aution pro gradu -tutkielmasta, joka on tehty Oulun yliopiston maantieteen laitoksella.
Autio on selvittänyt alueellista eriytymistä Oulun seudulla vuosina 1990-2013. Yli-Ii ja Ylikiiminki eivät ole mukana, koska ne eivät muodosta tarpeeksi tiivistä aluetta eikä niissä ole väkeä riittävästi.
Tutkimuksessa on selvitetty väestön sijoittumista iän ja sosioekonomisen jakauman perusteella. Sosioekonomisiin tekijöihin Autio on ottanut ihmisten tulotason, koulutuksen ja työllisyyden.
"Erityisesti keskusta ja sen lähialueet Myllytulli, Intiö, Tuira ja Raksila ovat vetäneet yli 65-vuotiaita. Iäkkäitä asuu myös lähiökehällä Höyhtyä, Kaukovainio, Lintula, Koskela ja Puolivälinkangas. Ilmeisesti alkuperäiset asukkaat ovat pysyneet omalla alueellaan", Autio sanoo.
"Alle 15-vuotiaiden keskittymät löytyvät pientaloalueilta Metsokankaalta, Ritaharjusta, Kuivasrannasta ja Tupoksesta. Haukiputaan, Kiimingin ja erityisesti Kempeleen keskustat ovat muuttuneet ikäihmisten alueiksi."
Autio varoittaa yleistämästä, että alimman sosioekonomisen tason seuduilla menisi jotenkin huonommin kuin muilla alueilla.
Tutkimuksessa on käytetty asuntokohtaista mediaanituloa. Esimerkiksi keskustassa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä ja eläkeläisiä, jolloin tulotaso jää pieneksi verrattuna kahden työssä käyvän aikuisen lähiöasuntoon.
Tutkimuksessa kunkin alueen ja väestöruudun asuntokunnat on ensin laitettu jonoon tulojen mukaan ja otettu jonon keskimmäinen - mediaani. Mediaanitulojen, koulutuksen ja työllisyyden perusteella seudun alueet on jaettu viiteen yhtä suureen osaan.
"Eläkeläisillä voi olla omaisuutta, joka ei näy tuloina. Toisaalta koulutus ja tulotaso käyvät melko lailla käsi kädessä", Autio sanoo.
Yli 90 prosenttia korkean sosioekonomisen statuksen omaavista asuu Oulun seudulla erillispientalossa. Alimman statuksen omaavista kerrostaloissa asuu runsaat 40 prosenttia, pientaloissa hieman alle 40 prosenttia ja rivitaloissa noin 15 prosenttia.
Ylimmän statuksen omaavien asunnoista lähes puolet on rakennettu 2000-luvun puolella.
Tutkimuksessa on hyödynnetty geoinformatiikan käytettävissä olevia paikkatietoja.
"Sitä, että on erilaisia ja omaleimaisia asuinalueita, joista valita, ei pidä nähdä ongelmana. Nuorena on kätevintä asua lähellä keskustaa. Kun tulee lapsia, vetävät laitakaupungin pientaloalueet puoleensa."
"Aiempien tutkimusten mukaan tärkeintä näyttää olevan sopiva asunto. Asuinalue on toissijainen", Autio tiivistää.
Tutkimuksen ohjannut professori Jarmo Rusanen korostaa, että paikkatietojen avulla on päätöksentekoon saatavissa keskiarvojen sijaan tietoa jopa alueiden sisäisestä vaihtelusta. Hän ihmettelee kaupungin nihkeyttä paikkatietojen käyttöön koulu- ja palveluverkon suunnittelussa.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ovat tilanneet Oulusta analyysit omista palveluverkkosuunnitelmistaan.
Artikkelin lähde Kaleva