Oulun palloseuran jääpallolegenda oli aikaansa edellä

Veikko Allinen. Liikuntaneuvos Veikko Allinen kuoli pitkällisen sairauden jälkeen 24. joulukuuta 2014 Helsingissä. Hän oli syntynyt Suistamolla Laatokan Karjalassa 1. tammikuuta 1931.
Allisen perhe muutti Suistamolta Ouluun 1937. Allinen kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1950 ja valmistui voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta 1954.
Hän toimi liikunnanopettajana Oulun lyseossa ja Oulun yhteislyseossa 1955-57.
Allinen aloitti jääpallouransa Oulun luistinseuran riveissä, mutta siirtyi syksyllä 1952 Oulun palloseuraan. Hän oli voittamassa OPS:ssa Oulun ensimmäistä palloilun Suomen mestaruutta 1953.
A-maajoukkueeseen Allinen valittiin yhdessä seuratoverinsa Alpo Ahon kanssa samana vuonna. Suomi voitti Ruotsin 3-0 Tukholmassa, ja Allinen palkittiin maaottelun parhaana pelaajana.
Hänet valittiin 1953 myös vuoden jääpalloilijaksi. Allinen saavutti vielä toisen Suomen mestaruuden OPS:n riveissä 1956.
Allinen oli aikaansa edellä siinä mielessä, että vaikka hän pelasi välihyökkääjänä, hän halusi ja jaksoi uurastaa puolustuksen apuna, mikä ei ollut siihen aikaan tavallista.
Helsinkiin muutettuaan Allinen toimi monta vuotta HIFK:n pelaajavalmentajana. Hän toimi valmennustehtävissä myös A-maajoukkueessa päävalmentaja Reino "Timppe" Arvolan apuna parhaana saavutuksenaan MM-hopea 1967.
Sotainvalidien veljesliitto kutsui Allisen Kaskisaaren kuntoutuslaitoksen talouspäälliköksi ja kuntoutusjohtajaksi 1957. Hän oli käynyt samana vuonna Saksassa tutustumassa raajansa menettäneiden sotainvalidien kuntoutukseen, proteesien valmistukseen ja käytön opetukseen.
Allinen toimi Kaskisaaressa sotainvalidien amputoitujen liikunnallisena kuntouttajana 40 vuotta eläkkeelle siirtymiseensä saakka.
Allinen oli tutustunut istumalentopalloon Saksassa. Hän käynnisti uuden lajin Kaskisaaressa, koska liikuntamuoto sopi sotainvalideille erinomaisesti. Nykyisin istumalentopalloa pelataan muun muassa paralympialaisissa.
Tasavallan presidentti myönsi Alliselle liikuntaneuvoksen arvonimen 1997.

Artikkelin lähde Kaleva