Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Ihmisten kasvonpiirteet ovat aina kiinnostaneet nuorta kuvataiteilijaa Maria Kaistoa. Klassisen kauneuden sijaan häntä kiehtoo tietty särmikkyys.
Fotorealismista Kaisto ei maalatessaan tai piirtäessään välitä, sitä varten on kamerat. Pikemminkin hän pyrkii kiteyttämään kulloisenkin henkilön persoonan tai jonkin siihen liittyvän piirteen.
"Muotokuvassa tallentuu pitempi hetki kuin valokuvassa. Mallina oleva ihminen liikkuu. Hänen kasvoillaan ehtii käydä erilaisia ilmeitä, ja nekin tallentuvat piirrokseen tai maalaukseen. Muotokuva on eläväinen. Siinä on enemmän tilaa persoonalle", hän perustelee.
Muotokuviensa malleiksi Kaisto istuttaa tavallisesti sukulaisiaan ja ystäviään. Käytetyin poseeraaja on oma avopuoliso Taneli Toppari.
"Taneli on aina saatavilla. Hän ei myöskään loukkaannu, vaikka teen hänestä jotenkin ruman näköisen. Yhdessä piirustuksessani hän näyttää joltain kyläpöljältä, mutta se ei häntä haittaa."
Kaisto ihailee 1910-luvun eurooppalaisia taiteilijoita, etenkin ekspressionisteja. Esikuvat ovat luonnollisesti osaltaan vaikuttanet myös hänen omaan ilmaisuunsa. Viime aikoina oma viiva on tosin piirtynyt yhä vahvempana ja särmikkäämpänä.
"Ensin ihailin tosi paljon Gustav Klimtiä, mutta sitten siirryin tykkäämään hänen oppilaastaan Egon Schielestä, joka on hieman rajumpi versio Klimtistä. Oma tyylinikin on muuttunut vähän kovemmaksi ja terävämmäksi", Kaisto kertoo.
Kaiston kuvataideinnostus on perua ihan koulutaipaleen alusta. Hän sanoo olleensa muuten aika huono oppilas, mutta kuvaamataidossa hän oli aina luokkansa parhaimmistoa.
"Opin aika varhaisessa vaiheessa piirtämään perspektiiviä ja tilaa", kuvataidepainotteista luokkaa käynyt Kaisto muistelee.
Peruskoulun jälkeen Kaisto ei edes harkinnut muita kuin kuvataidepainotteisia kouluja. Lukion sijaan hän suuntasi kuvallisen ilmaisun linjalle ammattiopisto Lappiaan Tornioon ja opiskeli kuva-artesaaniksi.
"Kuva-artesaaniopinnoissa on tosin aika vähän kuvataidetta, mutta nyt minulla ainakin on niin sanottu oikea ammatti", hän toteaa.
Tutkinnon saatuaan Kaisto jatkoi opintoja Limingan taidekoulussa.
Hän opiskeli varsinaisesti sarjakuvalinjalla, mutta hän osallistui aktiivisesti myös maalauskursseille. Vuosi Limingassa oli antoisa, vaikka se taloudellisesti koville ottikin.
Etenkin opettajat Keijo Ahlqvist ja Hannu Lukin tekivät vaikutuksen.
Sarjakuvaa Kaisto haluaisi piirtää enemmänkin. Hän ei vain ole vielä löytänyt ominta ilmaisuaan sen saralla.
"Olen aloittanut joitakin sarjakuvia, mutta en ole ollut itse niihin tyytyväinen. Pitkäaikainen haaveeni on kuitenkin tehdä joskus sarjakuvaromaani."
Sarjakuvaromaanin lisäksi Kaisto haaveilee opinnoista jossain taidekorkeakoulussa. Myös ulkomaiset opinahjot kiinnostavat. "Taidekoulu ei ole ihan välttämätön uran kannalta, mutta se, että saa työskentelytilat ja välineet käyttöön ja voi luoda ihmissuhteita, houkuttaa. Haluan vielä kehittää öljyvärimaalaustani ja jotain grafiikan tekniikoita, esimerkiksi litografiaa."
Artikkelin lähde Kaleva