Mies

Teemu Wilenius Kaleva
Oulu Ne pari puhelua olivat menneet tyystin ohi. Jääkiekkoilija oli ollut tuntikausia kahluuhousut jalassa ja perhovapa kädessä keskellä Tenojokea.
Mökille palattuaan Janne Niinimaa, tuolloin 28, huomasi vastaamattomat puhelut kännykässään. Miestä kouraisi vatsanpohjasta. Hän osasi aavistaa, että kaikki ei ole hyvin.
Niinimaa valitsi Brent Saikin numeron puhelimestaan ja painoi vihreän luurin kuvaa.
NHL-seura Edmonton Oilersin silmälääkäri, johon Niinimaa oli ystävystynyt pelatessaan öljykaupungissa, vastasi heti ensiyrityksellä. Miehen ääni oli hauras ja surun murtama: "Syöpä on levinnyt. Susanilla on elinaikaa korkeintaan muutamia päiviä."
Niinimaa teki ratkaisunsa - hän lähti siltä seisomalta kohti Kanadaa.
"Ajoin yön aikana Ouluun. Soitin matkalta ystävälleni ja pyysin varaamaan sopivat lennot. Pääsin perille Albertaan noin puolitoista vuorokautta myöhemmin."
"Ehdin sairaalaan muutamaa tuntia ennen kuin Susan kuoli. Se oli ravisuttava kokemus, muistan sen yhä kuin eilisen. Kuvankaunis nuori nainen oli kuihtunut 30-kiloiseksi ihmisluurangoksi."
Niinimaa jäi ystävänsä tueksi Edmontoniin.
Kahden miehen välinen side lujittui. Heistä tuli sydänystäviä.
Janne Niinimaata on jäänyt harmittamaan yksi asia peliuransa viimeisiltä vuosilta. "Halusin esittää sankaria, olla soturi. Pelasin liian uholla vammojen läpi."
"Olisi pitänyt ymmärtää, että vammat eivät parane vanhempana samalla tavalla kuin nuorena. Ne jäävät vaivaamaan, jos niitä ei hoida rauhassa kuntoon. Minulle kävi niin, hakkasin päätäni seinään."
Niinimaa tahkosi uransa viimeiset sarjaottelut Ruotsin Allsvenskanissa kaudella 2012-2013.
Puolustaja yritti palata kaukaloihin vielä viime kaudella. Hän harjoitteli syksyn ajan salaa Asplövenin mukana.
Seinä tuli kuitenkin eteen. Oli aika myöntää tosiasiat.
"Koko ajan sattui johonkin, pelaaminen ei tuntunut hauskalta."
"Siinä mielessä oli rauha, että olin tehnyt itselleni tilanteen, ettei minun ollut pakko jatkaa väkisin."
Niinimaa julkisti lopettamispäätöksensä virallisesti 10. helmikuuta 2014.
Päätös oli kypsynyt mielessä jo kuukausia aiemmin, mutta sen sanominen ääneen ei ollut helppoa.
"Se oli valtava sisäinen taistelu. Minun piti käsitellä asioita ja suunnata katseeni eteenpäin."
"Väitän, että kaikki pitkään pelanneet käyvät läpi saman prosessin."
Maailmanmestari, Suomen mestari, Ruotsin mestari, olympiapronssimitalisti ja 800 NHL-ottelun mies. Meriittejä ja kokemuksia vaikka muille jakaa.
Janne Niinimaan ammattilaisura kesti 20 vuotta. Matkan varrelta tarttui mukaan paitsi sievoinen omaisuus myös paljon ystäviä ja läjäpäin värikkäitä tarinoita.
39-vuotias Jäälin mies herkistyy silminnähden, kun hän pääsee kelaamaan uransa huippuhetkiä.
"Maailmanmestaruus 1995. Se yhdisti käsittämättömällä tavalla. Tuntui siltä, että kaikkien suomalaisten itseluottamus nousi roimasti."
"Kultajoukkueemme yhteishenki oli ainutlaatuinen. Kokoonnuimme yhteen viime marraskuussa Karjala-turnauksen yhteydessä, ja oli ilo huomata, etteivät roolijaot ole muuttuneet 20 vuodessa. Juti (Timo Jutila) heitti samoja vitsejä, Kipru (Marko Kiprusoff) istui hiljaa omalla paikallaan ja minä olin yhä se 19-vuotias junnu, jolle kaikki vittuilivat."
104 ottelua kestäneen A-maajoukkueuransa hienoimmaksi yksittäiseksi peliksi Niinimaa nostaa Naganon olympialaisten puolivälieräottelun Ruotsia vastaan.
"Se oli ensimmäinen kerta, kun kaikki NHL-pelaajat olivat mukana. Ruotsilla oli jalkeilla todellinen tähtinippu, mutta niin vain panimme heitä päihin 2-1 Teemun (Selänne) maaleilla."
Niinimaa ei voittanut koskaan himoittua Stanley Cupia, mutta finaalien ilmapiirin hän pääsi kokemaan tulokaskaudellaan Philadelphia Flyersissa 1996-1997.
"NHL:ään pääsy oli ehdottomasti yksi urani huippuhetkistä. Ensimmäinen NHL-peli oli huikea kokemus, samoin koko avauskausi. Se meni aika lailla nappiin, vaikka tärkein jäi lopulta saamatta."
Niinimaan lämpimimmät muistot Pohjois-Amerikan pelivuosilta sijoittuvat kuitenkin Edmontoniin. Hän oli puolustuksen ykkösmies ja perinteikkään NHL-seuran varakapteeni.
"Olin siellä viisi ja puoli vuotta. Se tuntui oikealta kodilta."
"Edmontonin luonto on kaunis ja ihmiset äärettömän ystävällisiä."
Miehellä on palkintokaapissaan kolme SM-liigan kultamitalia, mutta yksi niistä on tärkeydessään yli muiden.
Niinimaa voitti uransa viimeisen Suomen mestaruuden Kärppien paidassa NHL:n työsulkukaudella 2004-2005.
"Se oli yhden unelman täyttymys. Ikimuistoinen hetki monella tapaa."
"Kojo (Kari Jalonen) oli ensimmäistä vuottaan päävalmentajana. Hän panikoi helmikuussa, kun meillä oli vaikea jakso päällä."
"Yritin rauhoitella Kojoa. Painotin hänelle, että meillä on nyt sellainen joukkue kasassa, että juhlimme mestaruutta kevään päätteeksi. Sovimme näkevämme voiton jälkeisenä aamuna Heinäpään Oluttuvalla, ja niin myös teimme."
NHL-uran päättymisen jälkeen moni odotti, että Niinimaa palaisi Kärppiin. Niin ei koskaan käynyt. Puolustaja pelasi uransa viimeiset vuodet Sveitsissä ja Ruotsissa.
"Jos en olisi voittanut tuota mestaruutta, olisin varmasti tullut jossain vaiheessa takaisin Kärppiin."
Urheilu-uran jälkeen aika ja energia täytyy oppia kanavoimaan uudella tavalla. Tilanne on haastava, sillä koko elämän ajan mukana kulkeneet rutiinit muuttuvat vääjäämättä.
Niinimaa on hakenut uutta sisältöä elämäänsä liittymällä mukaan Nelosen kiekkotiimiin ja toimimalla entistä aktiivisemmin musiikkibisneksessä (Club Teatria/Oulun Tapahtumat Oy).
"Urheilu on silti henkireikäni. En voisi ikinä kuvitella lopettavani treenaamista. Liikun vähintään viitenä päivänä viikossa. Se auttaa jaksamaan."
Nelosen kommentaattorina Niinimaa seuraa tarkasti Liigan tapahtumia. Hänellä on myös oma näkemyksensä kotimaan sarjan nykyisestä tasosta.
"Meillä on hyvätasoinen liiga siihen nähden, kuinka paljon pelaajia lähtee päältä pois NHL:ään, KHL:ään ja Ruotsiin. Sarja on tasainen, ja se on helvetin hyvä asia."
Ei niin paljon hyvää, ettei myös jotain huonoa.
"Henkilökohtainen taitotaso ja peliluovuus ovat huonolla mallilla."
"Liigan pelityyli on kautta rantain liian puolustusvoittoinen. Kaikki valmentajat ajattelevat peliä puolustuksen kautta. Se hidastaa tempoa."
Niinimaa toivoisi näkevänsä Liigassa enemmän sellaista peliä, jota Kärpät ja Frölunda esittivät Oulussa pelatussa Mestarien liigan toisessa välieräottelussa.
"Ero normaaliin liigapeliin oli käsittämätön. Molemmat joukkueet aukaisivat pelin, ja ottelun viihdearvo oli huikea."
Niinimaan sopimus Nelosen kanssa päättyy tänä keväänä. Hän on nauttinut työstä, mutta ei osaa vielä sanoa, jatkuvatko hommat kommentaattorina. "Makustelen koko ajan, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa."
"Musiikkibisneksessä olen mukana varmuudella, mutta haluan lähteä myös lätkään muullakin kapasiteetilla kuin pelkkänä kommentaattorina."
Kiinnostaako valmentaminen sinua?
"Oman uran loppuminen on vielä liian lähellä. Minua hirvittää se, kuinka kunnianhimoinen olen. Otan hommat aina niin tosissaan, että valmentamisesta voisi tulla hirveä stressi."
"Olen kiinnostunut esimerkiksi juniorimaajoukkueiden auttamisesta. Olen varma, että minulla olisi paljon annettavaa nuorille jätkille."
Brent Saik menetti vaimonsa kavalalle sairaudelle ja jäi pienen pojan yksinhuoltajaksi heinäkuussa 2003. Ukrainalaisen siirtolaisperheen jälkeläinen ei ollut ensimmäistä kertaa kasvokkain suuren surun kanssa, sillä myös hänen isänsä Terry oli menehtynyt syöpään vuonna 1994.
Isänsä poisnukkumisen jälkeen Saik oli tukenut Albertan alueen syöpäinstituuttia järjestämällä hyväntekeväisyysgolftapahtuman.
Miehen auttamishalu kasvoi entisestään toisen traagisen menetyksen jälkeen. Syntyi ajatus maailman pisimmästä jääkiekko-ottelusta.
The World’s Longest Hockey Game järjestetään nyt viidettä kertaa Saikin kotitiluksilla.
"Lupasin Brentille, että pelaan ottelussa aktiiviurani jälkeen. On aika lunastaa lupaus", Niinimaa sanoo.

Artikkelin lähde Kaleva