Artikkelin lähde Kaleva
Jouko Arffman. Vahtimestari ja mestaripainija Jouko Arffman kuoli tammikuun 11. päivänä vaikean sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt 14.10. 1941 Haukiputaalla.
Arffman oli kahden ammatin mies. Hän aloitti Oulu Oy:n sahalla vaativassa saha-asettajan työssä. Hän teki pitemmän rupeaman työelämässä vahtimestarina oululaisissa E-liikkeen ravintoloissa.
Jouko Arffman muistetaan jykevänä ja hyväntahtoisena "raskaansarjan portsarina", jonka vankka olemus loi luottamusta asiakaskuntaan.
Hän oli erittäin pidetty ja hyvin tunnettu mies ammattitoverien keskuudessa.
Arffman oli Patelan poikia. Nuoruudessaan hän harrasti monipuolisesti liikuntaa Pateniemen Vesassa. Paini, jääpallo, jalkapallo ja yleisurheilu olivat aktiivisen nuorukaisen lempilajeja.
Painista tuli kuitenkin miehen vahva laji. Haukiputaan Heittoon ja siellä Erkki Ukkolan valmennukseen siirtynyt Jouko Arffman saavutti kaksi Suomen mestaruutta ja kaksitoista TUL:n mestaruutta sarjoissa 87 kg ja 97 kg.
Suomea Arffman edusti maaotteluissa kolme kertaa.
Joukon työtoveri, maailmanmestari Eero Tapio luonnehti kaveriaan mieheksi, jonka olemus toi rauhallisuutta maton ulkopuolella, voitontahtoa painikavereilleen matolla ja Heiton seurajoukkueelle. Päätettyään kilpauransa Jouko palasi kasvattajaseuransa Pateniemen Vesa valmentajaksi.
Jouko Arffman oli taitopainija. Kova harjoittelu kehitti miehelle erittäin vahvat fyysiset voimat. Lukuisissa TUL:n liittojoukkueen edustustehtävissä hän paini tasaisia matseja monien sen aikaisten sosialistimaiden huippujen kanssa.
Arffmanin rakkaita harrastuksia olivat metsästys ja kalastus. Hän meni aina mahdollisuuksien mukaan merelle kalastamaan.
Isältä opittu harrastus seurasi miestä aina siihen saakka, kun sairaus pysäytti aktiiviliikunnan.
Arffmanille myönnettiin TUL:n kultainen mestariurheilijan merkki 1969.
Allekirjoittaneelle Jouko "Joksa" Arffman oli enemmän kuin työkaveri, painin harjoitusvastus ja kilpakumppani.
Isäni Niilo ja Joukon isä Olavi olivat kumpikin haukiputaalaisia huutolaispoikia, jotka olivat jonkin aikaan Kellossa samassa Tolpan mökissä köyhäinhoidossa. Tuo isiemme side yhdisti meitä.
Joukoa jäivät kaipaamaan vaimo ja poika sekä kaksi lastenlasta, lähisukulaiset ja laaja ystävien joukko.
Osmo Hekkala
Artikkelin lähde Kaleva