Artikkelin lähde Kaleva
Pekka Rahko
Anna-Mari Kilpijärvi
Kaleva
Oulu Metsokankaan koulun pääoven edessä on iso pino ilmoitustauluja ja lisää kannetaan luokista pihalle. Taulujen poistamisen uskotaan helpottavan koulua vaivannutta sisäilmaongelmaa nopeasti.
"Linoleum-pohjaisten taulujen haju on ollut käyttäjien mielestä voimakas ja vastenmielinen", projektipäällikkö Jarmo Järvelä Oulun Tilakeskuksesta kertoo.
Taulut tai niiden kiinnittämiseen käytetty liima ovat aiheuttaneet muun muassa päänsärkyä. Tauluja on Järvelän mukaan käytetty koulussa hyvin suurina pintoina, jopa koko seinän kokoisina.
"Taulujen poistaminen tulee parantamaan sisäilman laatua aika nopeasti", Järvelä kertoo.
Järvelä ei tiedä, onko saman valmistajan tauluja käytössä muissa Oulun koulussa, mutta pitää sitä mahdollisena.
Vian syy voi Järvelän mukaan olla myös kiinnityspintojen tuotannossa.
"Joskus joissakin tuote-erissä esiintyy viallisuuksia, vaikka muutoin tuotteet ovat olleet vuosikausia moitteettomia."
Vuonna 2008 valmistuneen koulun toinen ongelmakohta odottaa hoitamistaan pohjakerroksessa, missä väestönsuojaan rakennettujen pukeutumis- ja pesutilojen lattiarakenteissa on todettu kosteuden olevan koholla.
Maton alla on kosteutta, mutta sen syntysyy on vielä hieman epäselvä.
"Todennäköisesti pohjalaatta ei ole ollut riittävän kuiva", Järvelä pohtii.
"Jos vesiliukoista liimaa käytetään liian paksusti, kosteutta voi tulla maton alle myös liimasta", Järvelä lisää toisen mahdollisen syyn.
Matto pitää poistaa, betoni kuivata ja pinta hioa. Järvelän mukaan korjaus tehdään kesäloman aikana, mutta työ voi viedä kaksikin kesää.
"Ainoa tapa on lämmittää ja kuivata betoni, mutta siihen tarvitaan niin paljon lämmittimiä, että todennäköisesti virta ei riitä yhden kesäkauden aikana", Järvelä perustelee.
Keskustelut korvausvelvollisuudesta aloitetaan Järvelän mukaan sitten, kun sisäilmaongelmien syyt varmistuvat.
"Hyvä puoli on se, että koulun rakenteista tai ilmasta ei löydy sädesieniä, homeita ja bakteereita", Järvelä kertoo.
"Olemme olleet tyytyväisiä tilakeskuksen nopeaan toimintaan", vararehtori Otto Leskinen kiittelee.
Liimaongelmassa ei ole kyse varsinaisesta rakennusvirheestä, Oulun kaupungin rakennusvalvonnan vs. johtaja Tapio Klemettilä kertoo.
"Aiemmin ei ole ollut tietämystä siitä, miten betonin ainesosat reagoivat liima-aineen kanssa."
Se, kenen vastuulla maton vaihtaminen on, riippuu hänen mukaansa sopimuksesta, mutta yleensä vastuu on rakennuttajalla.
Rakennusvalvonnalla vastuuta ei ole, sillä sen vastuulla ei ole valvoa pintamateriaalien ja kiinnitysaineiden valintaa.
"Minimi ei ole optimi", Oulun rakennusvalvonnan laatupäällikkö Pekka Seppälä muistuttaa.
Seppälän mukaan rakennuttamisprosessi tuottaa suunnittelua, jossa lähdetään minimitasosta liikkeelle ja tämä kostautuu vuosien mittaan.
Mattojen liimaongelma syntyi reilu kymmenen vuotta sitten, kun siirryttiin käyttämään asentajaystävällisiä liimoja. Uudet liimat ja pinnoitteet saattavat kuitenkin reagoida betonin kanssa tuottaen sisäilmaongelmia.
Nyt tähän ongelmaan osataan varautua, jos halutaan. Seppälä ottaa esimerkiksi Kastellin monitoimikeskuksen, josta rakentaja Lemminkäinen otti elinkaarihankkeessa 25 vuoden vastuun.
"Kaikkiin lattioihin laitettiin riittävän paksu tasoite betonin ja liimatun pinnoitteen väliin estämään näiden keskinäinen reagointi", Seppälä kuvaa.
Seppälä painottaa tilaajan vastuuta: tiedettyihin ongelmiin pitää varautua suunnitelmissa, tarjouspyynnöissä ja budjeteissa. Työmaan toteutusvaihe pitää vaatia dokumentoitavaksi.
Artikkelin lähde Kaleva