Lauluharrastus kantaa elämää

Rantalakeuden Eläkkeensaajat Ry perustettiin 11 vuotta sitten Kempeleessä paikallisten eläkkeensaajien edunvalvojaksi ja järjestämään jäsenilleen mielekästä kerho- ja harrastustoimintaa.
Jo heti alkuvaiheessa heräsi yhdistyksen jäsenistössä halu lauluharrastukseen. Tällöin joukko miehiä päätti perustaa lauluryhmän ja houkuttelivat Niilo Kiviniemen mukaan laulujensa sovittajaksi ja säestäjäksi. Tämän lauluryhmän nimeksi keksittiin Rantaveikot.
Rantaveikkojen ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui syksyllä 2004 Martinniemen työväentalolla pidetyssä kulttuurikilpailussa. Mukana Lauluryhmässä oli tuolloin kahdeksan jäsentä ja ohjelmisto koostui oman jäsenemme, Oiva Pennasen sanoittamista lauluista otsikolla "Kun päättyy työ".
Sen jälkeen ryhmä harjoitteli ahkerasti ja esiintyi harjoitusten lomassa Eläkkeensaajien omissa kerhoissa, kunnes vuonna 2008 Rantaveikot piti ensikonsertin, johon he olivat valinneet joukon Kaj Chydeniuksen säveltämiä ja Airi Haatajan sanoittamia lauluja.
Tässä vaiheessa aika oli kypsä myös naisten tulla kuorotoimintaan mukaan. Alussa oli mukana kuusi naislaulajaa ja ryhmä ristittiin Rantavuokoiksi.
Lauluryhmät ovat alusta lähtien harjoitelleet aidon kuoron tavoin moniäänisesti.
Lauluryhmä Vuokot ja Veikot sulautui näistä kahdesta ryhmästä 2010 -luvulle tultaessa. Vuokot ja Veikot harjoittelee yhdessä ja myös esiintyy neliäänisesti. Lisäksi konserteissa esiintyvät myös naiset ja miehet erikseen ja niissä on myös soolo-osuuksia ja yhteislauluja monipuolistamassa konserttien sisältöä. Lauluryhmän koko vaihtelee vuosittain, mutta on nykyisin noin 20 henkeä.
Laululistan prototyyppi syntyy 3-4 kuorolaisesta ja Kiviniemestä kootun työryhmän palaverissa. Sitten muokataan harjoituskauden aikana tarpeen mukaan mahdollisimman hyvin valittuun teemaan sopivaksi. Tällä tavalla konsertin juontajan tarinalla ja lauluilla yhdessä saadaan yleisölle muodostumaan mukava ja koskettavakin konserttikokemus. Joulukonserttien sisältö syntyy samoin ryhmätyönä, pääsääntöisesti kauniista, vanhoista ja tunnemallisista joululauluista, joita ei kuule markettien taustamusiikkina.
Meiltä on kysytty, mikä saa noinkin ison ryhmän sitoutumaan viikosta viikkoon ja kuukaudesta toiseen hyvin kurinalaisesti tulemaan harjoituksiin. Vastaus siihen on varmaankin kuoron jäsenten rakkaus musiikkiin ja ne pienet onnistumisen elämykset harjoituksissa, kun moniääninen laulu soi hienosti. Useimmat kuoron jäsenet ovat harrastaneet laulamista jo lapsena. Monella on elämän ruuhkavuosina jäänyt lauluharrastus vähemmälle, mutta nyt eläkepäivät ovat sytyttäneet vanhan kipinän uuteen roihuun. Lisäksi harjoituksissa on usein ihan hauskaa, kun ei ole tarpeen ottaa niitä kovin tiukkapipoisesti, vaikkakin se on myös tavoitteellista, jotta konsertissa sitten onnistutaan.
Porukan ryhmähenki on hyvä ja paranee vuosi vuodelta samoin kuin laulajien laulutaito ja usko omiin kykyihin. Vaikka vuosittain osa ryhmän jäsenistä vaihtuu, sen perusosa säilyy kuitenkin vuodesta toiseen samana. Konsertit pyritään pitämään toinen paikallisesti ja toinen jossain Oulun ympäristön salissa.

Artikkelin lähde Kaleva