Artikkelin lähde Kaleva
Anni Hyypiö Kaleva
Oulu "Ensin puhuin Pohjolakotiin joutumisesta, myöhemmin olen ymmärtänyt sen pääsemisenä."
Näin toteaa 17-vuotias oululainen Nikson Ibrahimi, autonkuljettavaksi opiskeleva koulukotinuori. Kun peruskoulun läpäisy ja raittius ei onnistunut omin voimin, apuun tarvittiin Muhoksen Pohjolakodin perhekotisijoitusta, kotikoulua ja päihdetyöskentelyä.
Vieressä nyökyttelee Tommi Tanninen, vuodet 1971-1978 samassa ympäristössä viettänyt kempeleläinen.
Vailla huomiota adoptioperheessä kasvanut Tanninen aloitti tavallisen arjen opettelun Pohjolakodissa suljettujen ovien takana alle 12-vuotiaana.
Elämänpolulle suuntaaminen näillä eväillä oli myöhemmin hankalaa.
"Rankkoja vuosia ne olivat. Silti ilman Pohjolakotia olisin varmaankin jo hautausmaalla. Niin huonoissa porukoissa liikuin."
Ibrahimi ja Tanninen ovat kertoneet tarinansa tuoreessa teoksessa Elämää etsimässä - Pohjolakoti sata vuotta -teoksessa.
Muhoslaisen koulukodin sataa toimintavuotta peilaava teos sisältää kolmisenkymmentä tarinaa koulukodin nuorilta, nuorten läheisiltä ja koulun työntekijöiltä.
Sadassa vuodessa moni asia Pohjolakodissa on muuttunut, mutta yksi asia on ennallaan: koulukotiin päädytään vain harvoin omasta halusta.
Pohjolakodin johtajan Kari Matelan mukaan koulukotiin tulevalla voi olla takana voi olla jo kymmenen aikaisempaa sijoitusta.
Sijoituksen syynä voi olla päihderiippuvuus, poissaolot koulusta, väkivaltaisuus, erilaisia käyttäytymis- ja oppimishäiriöt tai mielenterveysongelmat.
Koulukotiin sijoittaminen voi olla nuorelle järkytys, sillä Pohjolakodilla on ollut muiden koulukotien tapaan maine ankaran kurin ja työnteon paikkana.
Se sai ikävää julkisuutta vuonna 2011 45 minuuttia -ohjelman uutisoitua nuoren tytön eristämisestä betoniputkaan.
Kari Matelan mukaan koulukodin kasvatus on siirtynyt kurinpidosta kohti ohjausta, opetusta ja kuntoutusta.
Nykyään koulukodin arjessa kuri tarkoittaa kurinalaisuutta päiväjärjestyksessä, ei rangaistusta.
Suomen koulukotipaikkojen määrät ovat vuosien aikana pienentyneet.
Kari Matelan arvion mukaan Suomen kahteen yksityiseen ja kuuteen valtiolliseen koulukotiin on sijoitettu tällä hetkellä yhteensä 250 nuorta.
Nyt kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista alle prosentti on koulukotinuoria.
Voisiko lastensuojelun avohuolto tulevaisuudessa korvata loputkin laitospaikat?
Pohjolakodissa avohuoltoa ei pidetä sinänsä huonona ratkaisuna. Matelan mukaan ongelmana on se, etteivät avohuollon tukitoimet puutu nuoren ongelmiin riittävän tehokkaasti tai tarpeeksi ajoissa.
"Ongelmiin puuttuminen aloitetaan usein sijoittamalla mahdollisimman kevyeen paikkaan, kuten perheisiin. Tällöin ei uskalleta katsoa kulman taakse, eli varautua siihen, mitä nuoren elämässä voi tulla seuraavaksi."
Artikkelin lähde Kaleva