Artikkelin lähde Kaleva
Minna Akimo Kaleva
Oulu Oulussa keskiolut tuli vähittäiskauppojen hyllylle heti samana vuonna kun keskioluen myynti Suomessa vapautettiin eli vuonna 1969.
"Sen muistan, että aiheesta tehtiin valtuustoaloite, jonka mukaan kaupungin tilaisuuksissa ei pitäisi tarjota alkoholia eikä keskiolutta. Eihän se läpi mennyt. Muuten muistan, että keskioluen myynnin vapauttamiseen liittyvät keskustelut olivat humoristisia", oululainen ex-kunnanvaltuutettu Eino Laaksonen (kesk.) muistelee.
Laaksonen on toiminut aikoinaan myös kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajana.
Pitkän linjan valtuutettu Veikko Ervasti (vihr.) oli nuori mies, kun olut ilmestyi oululaisliikkeiden hyllyille.
Ervasti muistelee, että olutkeskustelussa kantoja eivät jakaneet poliittiset näkemykset. Suurempi vaikutus oli uskonnolla.
"Muistan, että tässä keskustelussa meidän alueemme uskonnollinen siipi esiintyi siinä kaikkein eniten. Suurin vastustaja oli silloinkin keskusta. Kokoomus ja muut olivat aikalailla
uudistusmielisiä", Ervasti sanoo.
Uskonnollisten herätysliikkeiden vaikutus keskioluen myynnin sallimisessa on erityisen vahva Pohjois-Suomessa.
Sosiaalihistorian professori Matti Peltola Helsingin yliopistosta sanoo, että niin sanottuja kuivia kuntia oluen myynnin vapautumisen jälkeen oli kolmisenkymmentä.
"Nämä kunnat olivat lähinnä pohjoisessa, jossa uskonnollisuus oli voimakasta. Siellä oli myös kieltolain kannatus aikoinaan voimakkaampaa", Peltola sanoo.
Keskioluen vähittäismyynnin vapautumisessa viimeisen sanan sanoivat kunnanvaltuusto.
"Maaseudun pitäminen kuivana oli niin arka kysymys, että se haluttiin antaa erikseen päätettäväksi kunnanvaltuustoille. Siihenhän liittyi myös anniskeluoikeuksien antaminen ravintoloille", Peltola sanoo.
Utsjoen kunnassa keskioluen myynti kiellettiin lähes heti sen sallimisen jälkeen. Keskioluen vapautuminen näkyi heti paikallisten nuorten miesten elämässä. Valtuuston puheenjohtajan Aulis Nordbergin (vas.) mukaan yksi utsjokelainen sukupolvi "hukkui kaljaan".
"Oluen myynti sallittiin silloin 1960-luvun lopussa, mutta se kiellettiin pian sen jälkeen", Nordberg sanoo.
"Syy kieltoon oli, se ettei poroerotuksesta tahtonut tulla enää mitään. Poroaidoilla miehet eivät kyenneet tekemään enää töitään. Silloinen kunnanhallituksen puheenjohtaja Aslak Antti Länsman sai läpi päätöksen, jolla keskikaljan myynti kiellettiin heti 1970-luvun alussa", Norberg kertoo.
Utsjoella oluen myyntikielto kesti viisitoista vuotta. Uudelleen oluen myynti vähittäiskaupoissa sallittiin 1990-luvun alussa.
"Keskioluen myynnin salliminen herätti tavattomasti intohimoja ja keskustelu oli kiivasta. Voi sanoa, että paikalliset kauppiaat ja matkailuyrittäjät olivat voimakkaasti vaikuttamassa uuteen päätökseen."
Myös Kuusamossa keskiolut tuli kaupan hyllyille kieltämisen ja myöntämisen kautta.
Kuusamolainen poliitikko Pauli Saapunki (kesk.) oli itse tekemässä keskikaljapäätöksiä 1980-luvulla.
"Ensimmäisessä käsittelyssä oluen myynti kiellettiin, minkä kannalla itsekin olin. Sen jälkeen alkoi niin kova keskustelu, että asia piti ottaa uudelleen käsittelyyn. Muutaman kuukauden jälkeen valtuusto teki sitten myönteisen päätöksen, ja pääsimme kiinni varsinaisiin asioihin", Saapunki sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva