Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara Teksti Jukka-Pekka Moilanen Kuvat
Ulkoapäin hailuotolaisen Heimo Vähämetsän pihapiiri näyttää tavalliselta maatilalta. Navetta ja aitat pitävät sisällään kuitenkin jotain ihan muuta kuin eläimiä. Vähämetsä on yli kolmenkymmenen vuoden ajan kerännyt talonpoikaismuseota, jossa kaikki häntä kiinnostavat aihealueet yhdistyvät.
Ennen kuin astumme museoon, tutustutaan ensin isäntään. Vähämetsä kävi kansakoulua Hailuodon Juolan hirsipirtissä ennen kuin jatkoi kansakouluun Liminkaan. Siellä hän asui kahdeksan vuotta baarin yläkerrassa.
- Eihän se terveellistä ollut, mutta sukulainen oli siellä baarinhoitajana. Lattiassa oli reikä, josta kaikki baarin savu leijaili huoneeseeni, Vähämetsä muistelee.
Vähämetsä lähti laudaturin papereilla Vaasan kauppakorkeaan opiskelemaan markkinointia. Hän nukkui patjalla lattialla ja söi yhden vuoden pelkästään riisipuuroa.
- Vaikeuksien kautta valmistuin, mutta päivääkään en tehnyt niitä hommia. Valitsin väärän alan. Suomen kieli ja historia olisivat sopineet paremmin, hän harmittelee.
Niinpä Vähämetsä palasi Hailuotoon vanhempiensa kotitilalle.
- Eihän sitä voinut hyvää tilaa haaskata. Aloin maanviljelijäksi ja kalastajaksi isän ja veljien kanssa.
Ajat kuitenkin muuttuivat ja kalastus väheni.
- 1970-luvulla valtio avusti silakanpyyntiä ja kalastajien määrä nousi Hailuodossa viidestä viiteenkymmeneen. Nyt ollaan taas muutamassa kalastajassa.
mutta Vähämetsä keksi muuta puuhaa. Tässä vaiheessa on hyvä hetki kurkata vanhaan navettaan ja neljään aittaan. Niistä löytyy yhteensä yli 700 lehtileikettä, jotka on päällystetty ja lajiteltu aihealueittain. Sisältä talosta löytyy täysiä kansioita neljän metrin pituudelta.
Hailuodon historia, taiteilijat, kirkot, kalastus, eläimet, rakentaminen ja maatalous. Tässä muutama esimerkki kokoelman aihepiireistä. Lisäksi seiniltä löytyy jäljitelmiä noitarummuista, joita varten Vähämetsä on opetellut yli 200 erilaista rummuissa käytettävää merkkiä ja saamelaiskulttuuria.
Yhden piharakennuksen ulkoseinät on kuvioitu punaisella maalilla luolamaalauksien tyyliin. Sisältä löytyy kuvia Euroopan luolamaalauksista ja jopa se samainen silakankalastusalus, jolla Vähämetsä perheineen kalasti.
- Hailuoto on aika kuollut paikka talvella. Jotain projekteja pitää keksiä, Vähämetsä kommentoi erikoisia harrastuksiaan.
Kotimuseo on avoin tilauksesta, mutta suurta kävijäryntäystä ei ole vielä näkynyt.
- Pitäisi päästää ilmaiseksi, niin eihän täällä kukaan käy, Vähämetsä harmittelee.
Tärkeintä on kuitenkin intohimo historiaan. Vähämetsä on omistanut yli kymmenen vuotta Hailuodon palaneen kirkon tutkimiseen: hän on laatinut kartan maalauksien sijainnista ja tutkielman virheistä, joita hän on löytänyt kirkkoa käsittelevästä kirjasta. Se odottaa postitusta Museovirastoon.
Kesäisin Vähämetsä toimii Hailuoto-oppaana. Hän on opetellut 12 kieltä ja hoitaa työtään omistautuneesti.
- Ennen en uskaltanut puhua kieliä, mutta nyt se sujuu. Kerran kesti viikon kääntää opastus ruotsiksi pietarsaarelaisille. Kun homma oli ohi, selvisi, että kaikki ryhmässä osasivat suomea, mutta yksi ei osannut ruotsia. Sain silti kiitoksia, Vähämetsä naurahtaa.
Artikkelin lähde Kaleva