Alkuperäistäkin yhä jäljellä

Liisa Laine Kaleva
Oulu Arkkitehtiopiskelija Venla Leppänen ja Laura Backman sekä maisema-arkkitehtiopiskelija Veera Sanaksenaho kiersivät viime kesän pitkin ja poikin Karjasiltaa. He kirjasivat ylös, mitä tonteilta löytyy.
Ja löytyihän sieltä: yli 20 erilaista talotyyppiä, yksittäin suunniteltuja pientaloja ja kerrostaloja sekä lähes joka tontilla yksi tai useampi piharakennus.
Rakennuskannasta 95 prosenttia on tehty ennen vuotta 1960 ja alkuperäistäkin on vielä jonkin verran jäljellä.
Mutta paljon on myös muuttunut. Ikkunoita on vaihdettu, verhouksia ja katteita uusittu, julkisivuvärejä muutettu. Laajennuksia on joka lähtöön.
Alue on silti yhä edelleen harvinaisen hyvin säilynyt jälleenrakennuskauden asuinalue, vaikka kätkeekin yllättävän paljon erilaisuutta sisäänsä.
Karjasillalle 80-luvulle laadittu "julkisivukaava" on sittenkin - puutteineenkin - pelastanut asuinalueen yhtenäisyyden.
Päärakennusten tyyliä kadulle päin ei ole saanut muuttaa. Pihan puolen laajennuksissa on oltu suurpiirteisempiä.
Nyt laajennustarpeiden paisuessa nykyinen kaava ei kuitenkaan riitä. Yhtenäisyys alkaa olla vaarassa. Tarvitaan uusi kaava, jolla Karjasillan ainutlaatuisuus suojellaan.
Vasta valmistunut inventointi on uuden suojelukaavan pohja, jolta asemakaavatyö lähtee.
Inventointi sinänsä toi paljon mielenkiintoista tietoa Karjasillasta.
Tulokset on koottu kirjaksi, jota voi ostaa Oulun ympäristötalosta. Opus löytyy myös Oulun kaupungin nettisivuilta.
Tämän jälkeen alkaa suojeluun tähtäävän asemakaavan tekeminen. Vastaavaa näin laajaa suojelukaavaa ei Oulussa aiemmin ole ollut, eikä niitä monta löydy koko valtakunnastakaan. Vanha Rauma on harvoja poikkeuksia.
Suojelukaavoja toki on, mutta ne koskevat vain pieniä palasia kuten esimerkiksi Oulun Rantakadulla on laita.
Mutta jatkoa voi seurata. "Valtiolta on tullut ohjausta, että myös Kuusiluotoon ja Pikisaareen pitäisi laatia suojelukaavat. Mielestäni myös Höyhtyän puutaloalue voisi tulla kyseeseen ja Isko", toteaa asemakaava-arkkitehti Ritva Kuusisto.
Suojelukaavan tavoitteena ei ole estää ihmisiä tekemästä korjauksia taloihinsa. Rakennusten kunnossapito on keskeistä alueen arvojen säilymisessä.
Korjauksia ei tarvitse tehdä yksi yhteen vanhan kanssa, kunhan henki ja mittasuhteet ovat samat. "Siinä se onkin taitolaji. Miten korjataan modernisti, mutta henkeen ja tyyliin sopivasti", pohtii Kuusisto.
Oma aikakausi saa siis näkyä, mutta vanhat arvot pitäisi säilyttää. Se, miten se tehdään, on suojelukaavan vaikein ja mielenkiintoisin kysymys.
Entä missä ja mikä on Karjasillan perimmäinen olemus?
"Kyllä se yhtenäisyydestä syntyy: kun sama rakennustyyppi samalla tavalla tontille sijoitettuna toistuu monta kertaa. Se ei ole minkään yksittäisen rakennuksen vau!-vaikutelma", toteaa Leppänen.
Yhtenäisyys ei estä sitä, etteikö alueella voisi olla monta eri rakennustyyppiä. Ja näin Karjasillalla on alusta lähtien ollutkin. Vaikka talotyyppien koot vaihtelevatkin, rakennusten mittakaava, materiaalit ja yksityiskohtien tyyli ovat alkuaan olleet hyvin samanlaisia.

Inventointiraportti julkistetaan ensi maanantaina 16. helmikuuta klo 18 ympäristötalolla. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Artikkelin lähde Kaleva