Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Kaikki ei välttämättä sujukaan suitsait, kun on ensimmäistä kertaa pystyttämässä taidenäyttelyä. Taiteilija Saara Tuomela, 27, suhtautuu tyynesti, vaikka hänen Unten maat -näyttelynsä taulujen ripustukseen tarvittava rautalanka on sotkulla rullassaan, yksi kehys on kolhiintunut kuljetuksessa ja osa tauluista on vielä saapumatta. Apuun on värvätty sukua ja tuttavia.
Tuomelan puolentoista kuukauden ikäinen tyttövauva sentään nukkuu tyytyväisenä turvakaukalossaan.
Neljän pienen lapsen äitinä Tuomela on tottunut organisoimaan. Lisähöysteensä perhepalettiin tuo se, että hän myös työskentelee kotona.
"Toteutan omia taideunelmiani. Se ei olisi mahdollista ellei mieheni Dimitri osallistuisi niin aktiivisesti perheen pyörittämiseen. Hän opiskelee, joten hän voi usein joustaa tekemisistään", hän kertoo.
Erityisen mielissään Tuomela on siitä, että hänellä on ensimmäistä kertaa oma työhuone. Vanhemmat lapset ovat jo tottuneet siihen, että kun äiti menee työhuoneeseen, hän tekee töitä. Työt etenevät lasten ehdoilla, ja välillä niitä jatketaan, kun lapset ovat nukkumassa.
"Teen töitä vähintään kuusi tuntia päivässä. Maalauspäivinä saatan tehdä töitä kaksikin päivää putkeen."
Perheenäidille on luontevaa tehdä kuvituksia ja kirjoja lapsille. Se tosin vaatii heittäytymistä lasten maailmaan. Välillä ideat pulppuavat omasta lapsuudesta.
"Joskus haluaisin käsitellä vielä naiseuden teemoja taiteessani. Kenties sen aika on sitten, kun lapset vähän kasvavat."
Näyttelyideansa hän sai keskustellessaan unista lastensa ja perheen espanjalaisen au pairin kanssa viime kesänä.
"Ajattelin, että olisipa ihana piirtää lapsille omia unimaita. Sitten huomasin suunnittelevani jo näyttelyä."
Näyttelytilaa ja apurahaa hän haki syksyllä huhti-toukokuulle, mutta sai pääkirjaston näyttelytilan käyttöönsä jo helmikuussa. Siinä välissä ehti syntyä vauvakin.
"Melkoista hässäkkää tämä on ollut. Näyttelyn aikaistumisen vuoksi esillä on nyt 13 taulua 18 sijaan."
Iloisen värisissä akvarelli- ja tussitöissä seikkailevat erilaiset eläimet, peikot ja keijukaiset - ja tietysti lapset Elsa Beskowin tyylisesti marjataloissaan. Yhdessä taulussa pienokaiset nautiskelevat puiden oksilla muhkeita hedelmiä.
Ne ovat Tuomelan omien lasten sekä ystävien unia ja haaveunia. "Au pairimme haaveili mansikkatalosta, jota voisi välillä maistellakin."
Herkullisten hedelmien puu taas liittyy Tuomelan omaan lapsuuteen.
"Luin paljon kuvakirjoja pienenä. Yksi Rasmus Nalle -tarina on jäänyt mieleeni: Siinä mentiin saareen, jossa oli näytti olevan paljon herkullisia hedelmiä. Sitten paljastui, että puissa roikkuvat ’hedelmät’ olivatkin jalokiviä. Se oli minulle pettymys, sillä lapsen mielessä hedelmät olivat jalokiviä houkuttelevampia."
Tuomela sanoo olevansa projekti-ihminen, jolla on aina jotain vireillä. Myöhemmin keväällä ilmestyy hänen kirjoittamansa ja kuvittamansa lastenkirja, Lätäkkömaailman Aava (SRK). Suunnitteilla on myös kuvakirja ilman tekstejä.
Tyyliään Saara Tuomela luonnehtii iloiseksi ja selkeäksi. "Vaikka lastenkirjoissa käsitellään nykyisin vaikeitakin aiheita, haluan kuvissani tuoda esille iloisia asioita. Ehkä olen vähän vanhanaikainen siinä mielessä."
Artikkelin lähde Kaleva