Artikkelin lähde Kaleva
Fantastinen barokkiviulu. Antto Vanhala (barokkiviulu) ja Saara Vanhala (cembalo, urut) Oulun tuomiokirkossa 1.2. Maria - tähti, ruusu ja Lilja. Cappella pro Vocale Oulun tuomiokirkossa 2.2.
Oulun Vanha Musiikki -tapahtumaan avauksessa Antto Vanhalan ja Saara Vanhalan aineistona oli 1600-luvun uusi, edistyksellinen viulutaide. Säveltäjänimet olivat harvemmin ohjelmalehtisissä nähtyjä. Pääosin Italia-Itävalta-akselilla vaikuttaneilta herroilta kuultiin sonaatteja sekä muuta kiehtovaa.
Marco Uccellinin Sonaatti nro 3, op7 oli vireä, vikkelästi tulkittu. Yllättävät sävynvaihdokset ja melodian nyrjähdykset huvittivat.
Biagio Marinin virtuoosinen, rytmiltään kivasti tanssahteleva Romanesca op3 oli yksi ulkoisen "sabotaasin" kohteiksi joutuneista teoksista. Koko keskikolmanneksen illasta pilasi kirkon ulkoseinustoja ruttuuttanut lumiauratraktori.
Saara Vanhalan urkusoolo, Johann Caspar Ferdinand Fischerin Preludi ja fuuga a-molli, viehätti runsassointisuudellaan ja syvämietteisyydellään. Kaunis oli se.
Johann Heinrich Schmelzeriltä herkuksi kohosi tilaustyönä luotu Sonaatti "Cucu", Käki. Olipa stressikäki! Ja hyvä toteutus: sääliksi kävi käkiparkaa, joka riekkui kuin henkensä hädässä.
Loppuhetket unelmoitti Heinrich Ignaz von Biberin Passacaglia g-molli. Osana sarjaa Die Rosenkranz-Sonaten (Mysteeri/Ruusukkosonaatit) se ehkä vihjasi seuraavan konsertin Neitsyt Maria -teemaan.
Cappella pro Vocale on tunnettu ja arvostettu oululainen vanhan musiikin yhtye. Nyt kokoonpanoltaan muuttuneenakin laulajisto vakuutti 1100-1500-lukujen Maria-sävelmillä.
Iso miinus seurakunnalle välinpitämättömyydestä: ohjelmalehtisessä ei ollut sanaakaan lauluista tai säveltäjistä, eikä laulutekstejä.
Alku oli aavistuksen jäyhää, mutta lopummalla vapautuneisuus sai vallan. Veikko Kiiver oli tehnyt osaan gregoriaanisista lauluista ja Cortonan laulusävelmistöstä sovitukset, jotka olivat huimia, herätteleviä ja velmusti korvaa nykiviä. Alma Trinita beata, San Iovanni ja Sancto Simeon beato soivat kuulaina ja silti mehevinä. Rytmistä "svengiäkin" oli sopivassa määrin.
Jean Moutonin minimessu Nasciens Mater oli kaunis, pitkälinjainen ja lumoava. Yksi huipuista oli naistrion Salva nos stella maris. Säestyksetön laulu lumosi herkillä, heleästi nousevilla sooloilla ja hienolla yhteissoinnilla. Tuomiokirkon kupolit olivat täydellinen ympäristö moniäänisen laulun kierrolle ja huikaiseville sointiväreille.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva