Artikkelin lähde Kaleva
Ystävien kanssa. Oulu Sinfonia. Kapellimestari Johannes Gustavsson. Solisti Alina Pogostkina, viulu. Oulussa Madetojan salissa 13.2.
Alkuvuoteen sijoittunut oopperaproduktio aiheutti Oulu Sinfonian kausikonsertteihin kymmenen viikon tauon, mutta onneksi kevätkauden avaus oli pitkän odotuksen arvoinen.
Carl Nielsenin Viulukonsertto op. 33 (1911) on aivan suotta jäänyt Jean Sibeliuksen jokseenkin samanaikaisen konserton (1904) varjoon, sillä Nielsenin teos tarjoaa aivan yhtä lailla suuria tunteita, huikeaa virtuositeettia ja laulavia melodioita
Illan kirkkaimpana tähtenä loisti tietysti solistina soittanut Alina Pogostkina, jonka tulkinta Nielsenin konsertosta oli täynnä rotevaa energisyyttä ja roihuavaa temperamenttia.
Taiteilijan impulsiivinen hurjuus nousi esiin erityisesti ensimmäisen ja kolmannen osan laajoissa kadensseissa. Vaikuttavaa oli myös Pogostkinan kyky vastata tasaveroisesti orkesterin jykevimpiinkin vaskirepliikkeihin.
Toisaalta Pogostkinan viulu loisti myös linjakkaan laulavissa, pitkissä melodioissa ja finaalin valssirytmien käänteissä saattoi aistia sekä Dmitri Šostakovitšin mieleen tuovaa kuivakkaa ironiaa että Fritz Kreislerin sävellysten kaltaista eleganttia viihdyttävyyttä
Väliajan jälkeen kuultu Sibeliuksen Sinfonia nro 3 C-duuri op. 52 on kuin raikastettu versio säveltäjän kahden ensimmäisen sinfonian slaavilaisesta melankoliasta.
Tallella on säveltäjän kyky tarttuviin, elegisiin teemoihin, mutta samalla mukana on jo aavistus myöhäisempien teosten alati etsivistä tunnelmista.
Tuntemattoman sotilaan konetuliaseitten säestyksellä musisoitu alkuvuosi ei onneksi ole siirtänyt orkesterin ilmaisua tai sointimaailmaa telaketjuosastolle.
Lämminhenkistä lyyrisyyttä ja pehmeän herkkiä sointeja löytyi erityisesti Andantino con motossa, joka rinnakkaisine tersseineen soi liki brahmsmaisen sydämellisenä.
Sinfonian ensimmäisessä osassa Johannes Gustavsson löysi ihanteellisen tasapainon lyyristen huokausten ja uusklassisen rytmikkyyden välille.
Finaalin loppunousuun johtavan svengaavuuden Gustavsson toteutti tavalla, joka vahvisti entisestään käsitystäni Sibeliuksesta kansallisromantiikan merkittävimpänä rytmimusiikkisäveltäjänä.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva