Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Oululainen Minna Rytimaa vietti kaksi viikkoa sitten kansallista Viittomakielen päivää Oulun kaupungin pääkirjastolla, jossa hän viittoi satuja kuurojen vanhempien kuuleville lapsille.
"Yhdessä saduista viitoin ison, pahan suden vuorosanat, toisessa esitin Kultakutria", hän naurahtaa.
Kolme klassikkosatua esitettiin lapsille kokonaan kuuron Rytimaan sekä oululaisen viittomakieltä äidinkielenään puhuvan Sirpa Suomelan vuoropuheluna.
Rytimaan luova ilmaisu ei rajoitu yksin viittomakieleen.
Hän on ollut aktiivisesti mukana myös Oulun kuurojen yhdistyksen eli OKY:n puolitoista vuotta sitten perustetun kuurojen valokuvauskerhon toiminnassa.
Satutunnin jälkeen Rytimaa esitteli kirjastolla kerhon valokuvaajien yhteisnäyttelyä.
"Satujen kertomisessa parasta on se, kun saan lapsiyleisön nauramaan. Valokuvaamisessa minua kiehtoo taas eniten se, että saan sen kautta ilmaista vapaasti omia näkemyksiäni ja tunteitani", hän kertoo.
Rytimaa osallistuu näyttelyyn muiden muassa kahdella sinisävyisellä taidekuvalla. Niihin on kuvattu viittomakielen ammattilaisen tärkeimmät työvälineet eli ihmiskädet.
"Toisten kuurojen käsistä otetut kuvat viestivät jotain myös viittomakielestä itsestään", hän pohtii.
Kuvien unenomainen tunnelma syntyi, kun Rytimaa kuvasi toisten OKY:n valokuvauskerholaisten käsiä sinertävässä ultraviolettivalossa yhdistyksen tiloissa.
"Visuaalisten kuvien työstäminen viehättää."
"Valokuvaamalla voin ilmaista ilman kahleita ilojani sekä surujani. Kuvaaminen on myös harrastuksena yksin minun omani, eikä kukaan voi sitä pois ottaa."
Kuvataiteet ja valokuvaus ovat kiinnostaneet Rytimaata lapsesta lähtien.
"Nuorena tyttönä otin monesti luvatta lainaksi vanhempieni kinofilmikameran, ennen kuin he ostivat minulle oman", hän kertoo.
Valokuvaaminen ei ole kuurolle teknisesti yhtään sen hankalampaa kuin kuulevalle. Rytimaa ei pitäisi mahdottomana edes ravien tai rallikisojen kaltaisten nopeasti vaihtuvien tapahtumien kuvaamista.
"Kuuron ei tarvitse huomioida lainkaan ympäristöstä tulevia ääniä, jolloin hän voi keskittyä kuvaamiseen sataprosenttisesti", Rytimaa pohtii.
Yhdistyksen valokuvauskerhon toiminnassa on mukana kuuroja Oulusta, Haukiputaalta sekä jopa Ylivieskasta.
Perinteiset valokuvauskerhot ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa.
Vielä 1990-luvulla kuvaajat kehittivät kerhoissa itse filmit, sekä vedostivat filminegatiiveista kuvat.
OKY:ssä kerholaiset ottavat kuvia digijärjestelmäkameroilla ja monenlaisilla linsseillä, minkä jälkeen kuvia käsitellään kuvankäsittelyohjelmilla.
Yksi kerhon jäseniä innostaneista hahmoista on ollut haukiputaalainen ammattivalokuvaaja Kai Tirkkonen. Hän veti kerholaisille valokuvauskurssin 2010-2011.
"Tirkkosen innostamana me oman kerhon perustimme. Me opimme hänen tuntiensa aikana valokuvaamaan, hän taas meiltä viittomakieltä."
Rytimaa jatkaa omalla toiminnallaan suomalaisen kuurojen valokuvauksen perinnettä.
Yksi suomalaisen kuvataiteen kuuluisia kuuroja valokuvaajia oli helsinkiläinen Maria Hirn (1840-1923).
Hän otti miehensä Fritz Hirnin kanssa 1900-luvun alussa yli tuhat valokuvaa viittovista ihmisistä kuvitettua kuurojen sanakirjaa varten.
Hirnien kuvaama kolmiosainen sanakirja oli huomattavan edistyksellinen. Se perustui kuurojen keskinäiseen lukuviittomajärjestelmään, jonka Suomen viittomakielen kantaisä, euralaissyntyinen kuuromykkä Carl Oscar Malm (1826-1863) opettajavuosinaan Porvoon kuurojen koulussa kehitti.
Artikkelin lähde Kaleva