Artikkelin lähde Kaleva
Anna Leinonen Kaleva
Oulu Seitsemänkymmentä vuotta sitten Esko Visuri seisoi yöllä kotitalonsa pihalla Tuirassa ja katsoi Hartaanselän yli, kun Oulu paloi.
"Taivas oli karmean punainen. Punaista väriä oli joka puolella", Visuri kertoo.
Tuolloin oli menossa jatkosodan viimeinen talvi. Helmikuussa Neuvostoliitto kohdisti massiivisia ilmahyökkäyksiä Suomen kaupunkeihin.
Ankarimmat pommitukset kohdistuivat Helsinkiin, mutta myös Oulu sai osansa. Kaupunkia pommitettiin 21.-28. helmikuuta useita kertoja. Viimeisin ja voimakkain hyökkäys alkoi
27. päivä. Tuolloin 80-90 konetta hyökkäsi kaupungin ylle useassa aallossa.
Tuolloin 8-vuotias Visuri asui perheensä kanssa puutalossa Tuiran Hartaantiellä. Kun hälytys tuli, suojaa haettiin kotitalon kellarista.
"Se oli sirpalesuoja, ei pommisuoja. Sinne tulivat myös naapurin pojat", Visuri kertoo.
Pommituksen äänet tunkeutuivat myös tuiralaistalon kellariin, vaikka pommeja ei Tuiran puolelle pudonnutkaan.
"Se oli raskasta jyräämistä. Alas tullessaan pommit vinkuivat pahasti ja maa tärisi. Tuntui kuin naapuritaloon olisi osunut."
Oulun pommitukset vaativat viisi kuolonuhria. Lisäksi joitakin kymmeniä haavoittui.
Pommit rikkoivat useita taloa, mutta suurempaa tuhoa saivat aikaan pommituksista aiheutuneet tulipalot.
"Ratkaisevaa helmikuun 1944 pommituksissa oli se, että Neuvostoliiton koneet oli varustettu palopommitorpedoilla ja polttonestepalloilla. Ne olivat varsin tehokkaita Oulun kaltaisissa puukaupungeissa", kertoo historian yliopistonlehtori Matti Salo Oulun yliopistolta.
Tutkimusten mukaan Oulussa tuhoutui pommitusten vuoksi 152 taloa, joista 142 tuhoutui tulipaloissa. Kaupungin palokunta ei yksin selvinnyt palojen sammuttamisesta, ja apua hälytettiin Kokkolasta ja Haaparannasta saakka.
Neuvostoliiton pommit olisivat voineet saada aikaan pahempaakin tuhoa, jos ne olisivat osuneet kohteisiinsa. Niiden osumatarkkuus oli kuitenkin heikko. Esimerkiksi suuri osa
26. helmikuuta tulleen hyökkäyksen pommeista putosi Merikoskeen.
Sodan uhka sai monet oululaiset perheet hakemaan turvaa maaseudulta.
Näin oli käynyt myös Oili ja Heikki Alanteelle. Oili Alanteen perhe oli lähtenyt sotaa pakoon Yli-Iihin. Hän muistaa, että Oulun palo näkyi Yli-Iihin saakka.
"Lieskat löivät maasta ylöspäin", hän kertoo.
10-vuotias Heikki Alanne oli pommitusten aikaan Kestilässä, mutta osa perheestä jäi kaupunkiin.
"Äiti oli 3,5-vuotiaan pikkusiskon kanssa puolivälissä matkalla pommisuojaan, kun pommit alkoivat tippua. Ensimmäiset putosivat vain sadan metrin päähän", Heikki Alanne kertoo.
Äiti ja tytär ehtivät kuitenkin pommien alta turvaan.
Artikkelin lähde Kaleva