Artikkelin lähde Kaleva
Eleonoora Riihinen
Jarmo kontiainen kuvat
Kaleva
Oulu Pekka Turunen seisoo tulevassa keittiössään ja esittelee ylpeänä vuonna 1889 valettua leivinuunin luukkua, jossa lukee "Oulun konepaja." Se on löytö verkkohuutokaupasta. Uunissa on lämpenemässä pullapitko vieraille. Ja pullaa kuluu.
Arviolta sata uteliasta kävi katsomassa, miltä näyttää Pikisaarentie 10:n sisällä avoimien ovien esittelytilaisuudessa.
Kulttuurisalin on tarkoitus avautua tulevana vappuna. Muu rakennus, eli majatalo ja omistajien koti, valmistuu näillä näkymin kesäkuussa. Turusen vaimo Marjatta Saha ei halua lyödä lukkoon lopullista ajankohtaa. Aikataulu on nimittäin muuttunut useaan otteeseen.
Kaikki alkoi liki nelisen vuotta sitten, kun pariskunta osti rakennuksen. Ensin kävi ilmi, ettei hirsirunkoisena ostetussa talossa ollutkaan hirsirunkoa. Varsinainen takaisku kuitenkin oli, kun talosta löydettiin sädesieni. Aiotun peruskorjauksen sijaan talo jouduttiin purkamaan.
Uusi rakennus on mittasuhteiltaan ja ulkoasultaan yhtenevä vanhan talon kanssa. Silti asia tuntuu vieläkin hieman harmittavan Turusta.
"Halusimme säilyttää vanhan rakennuksen, mutta emme voineet kantaa sitä riskiä, että hometta jäisi rakenteisiin. Mikään muukaan taho ei halunnut ottaa sitä vastuulleen."
Projektin edetessä Turunen on ymmärtänyt, kuinka tärkeä ja osin herkkäkin asia on vanhan rakennusperinteen säilyttäminen osana Pikisaaren miljöötä. Pelkän rakennusluvan saaminen Museovirastolta kesti kaksi vuotta. "Pikisaari on oululaisten lempilapsi. Projektimme onkin herättänyt yllättävän paljon kiinnostusta. Jokaisella tuntuu olevan mielipide purkupäätöksestä."
Jo rakennusvaiheessa työmaalla kävi ohikulkijoita kuvaamassa.
"Kuvaajia oli keskimäärin kaksi yhtä työmiestä kohden", Turunen kertoo nauraen.
Puhelimetkin ovat pirisseet jo ennen kuin pariskunta ilmoitti toiminnan aloittamisesta. Salia on jo varattu häitä ja syntymäpäiviä varten.
Rakennuksessa on kolme kerrosta, joista ylimpään tulee majatalotoimintaa. Kolmeen huoneeseen mahtuu majoittumaan kuudesta kahdeksaan henkeä.
Turusen ja Sahan oma koti on kolmessa kerroksessa talon toisessa päädyssä. Eikö heitä yhtään häiritse se, että kotitalossa käy jatkuva vilske?
"Ei missään nimessä, päinvastoin!", Turunen huudahtaa.
"Alamme olla siinä iässä, et-temme viitsi enää kiertää maailmaa. Siksi kutsumme maailman kotiimme."
Ja se antiikkinen leivinluukku on vasta alkua. Pariskunta haluaa nimittäin kunnioittaa 1900-luvun alun rakennuskantaa myös kalustuksessa. Esimerkiksi majoitustilat sisustetaan merimiesromantiikan hengessä.
Esittelykierroksella omistajat saavat mieluisaa palautetta alkuperäisessä talossa asuneilta sisaruksilta. "Ulkopuolelta talo näyttää ihan samalta kuin lapsuudessamme. Hienoa, että ulkoasu on päätetty säilyttää", kertoo lapsuusvuosiaan talossa 1960-luvulla viettänyt Seija Luukkonen.
Artikkelin lähde Kaleva