Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Oululainen Elsi Vuorinen mittailee silmillään Tuiran kaupunginosaa halkaisevaa Merikoskenkatua.
Noin 200 metrin mittaista kadunpätkää reunustavat pääosin 1960-luvulla rakennetut kerrostalot. Talojen kivijaloissa on muiden muassa pitserioita, parturi-kampaamoita, lukkoliike, hammaslääkärin vastaanotto, retkeilyvarusteliike, autokoulu, apteekki, kukkakauppa sekä pari kello- ja kultaliikettä ja kioskia.
Kadunpätkässä ei taida olla mitään erityistä?
Vuorisen silmin on.
Kadulla on jäljellä enää yksi ainoa pankkikonttori, kun parhaimmillaan niitä on ollut puolenkymmentä.
Vuorinen itse toimi ensin Säästöpankki Sammon ja - sen yhdistyttyä Oulun Säästöpankin kanssa - Oulun Aluesäästöpankin konttorinjohtajana Merikoskenkadulla vuosina 1969-80.
"Kaupungista päin tultaessa vasemmalla oli ensin KOP, sitten meidän pankkimme, postitoimipaikka ja SYP sekä toisella puolella katua Oulun Työväen Säästöpankki, josta tuli myöhemmin STS-Pankki", Vuorinen pudottelee muististaan rahalaitosten nimiä entisen työpaikkansa kohdalla.
Ja oli siellä vastakkaisella puolella katua myös Oulun Seudun Osuuskassan eli nykyiseltä nimeltään Oulun Osuuspankin konttori, joka aloitti toimintansa Merikoskenkadulla tai silloisella Huvilatiellä vuonna 1962.
Nyt jäljellä on enää Osuuspankin konttori eikä sekään enää kauan, sillä maaliskuun alusta lähtien sen toiminta yhdistetään keskikaupungin eli Isonkadun konttoriin.
Ei ole liioiteltua sanoa, että kadunpätkä on ollut pankkitoiminnan muutosten - ja valtataisteluiden - näyttämönä Huvilatien ajoista alkaen. Siellä on koettu kahden ison liikepankin keskinäistä nokittelua ja pienempienkin kilpailua ja on siellä pesty myös pankkikriisin jälkipyykkiä.
Pankkien välinen kilpailu alkoi kiristyä Oulussa selvästi 1950-luvulla. Se näkyi uusien toimitilojen rakennuttamisena keskikaupungille sekä sivukonttoreiden perustamisena kasvaviin kaupunginosiin.
Yksi noista kasvavista kaupunginosista oli Huvilatien halkaisema Tuira.
Puutalossa Huvilatien ja Koskitien kulmauksessa oli jo loppuvuodesta 1948 toiminut Kansallis-Osake-Pankin konttori. Alun perin konttori oli Pohjolan Osake-Pankin ja kesällä 1939 avattu, mutta pankin ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin konttori päätyi KOP:lle.
Uuden toimipaikan KOP sai suunnilleen samoilta sijoilta tornitalon matalasta siivestä sen jälkeen, kun Huvilatien ensimmäinen kerrostalo oli valmistunut keväällä 1959. Joitain kuukausia myöhemmin kadun toiseen päähän valmistui niin ikään kerrostalo, ja siellä puolestaan avasi konttorinsa Suomen Yhdyspankki eli silloiselta nimeltään Pohjoismaiden Yhdyspankki PYP.
Näiden väliin tuli Oulun Työväen Säästöpankin Tuiran sivukonttori, joka perustettiin vuonna 1960.
Muutama vuosi myöhemmin kadun toiselle puolelle valmistui pankin rakentama kerrostalo, ja konttori muutti sinne. Sen entiselle paikalle kahden jättiläisen väliin asettui seuraavaksi Säästöpankki Sampo.
Oulussa toimineet pankit keskittyivät 1960-luvulla pitkälti asuntotuotannon tukemiseen. Pankkien kehittelemä palkka pankkiin -järjestelmä alkoi sekin yleistyä ja tehdä isosta osasta kansaa pankkien vakioasiakkaita.
"Yrityspuolella kilpailua käytiin erityisesti rakennuttajista ja pienistä kuljetusliikkeistä, ja samaan aikaan pyrittiin saamaan asiakkaiksi myös näiden yritysten henkilökuntaa", Elsi Vuorinen muistelee.
Yritysasiakkaista kuten kauppaliikkeistä ja pienteollisuudesta kilpaili myös Oulun Työväen Säästöpankki ja sen jälkeen STS- Pankki, joka oli syntynyt alueellisten Työväen Säästöpankkien perustettua liikepankin, kertoo Seppo Mikkola. Hän toimi Oulun Työväen Säästöpankin ja STS-Pankin konttorinjohtajana Tuirassa vuosina 1967-92.
Kun asiakas tuli konttoriin, hän astui ensimmäiseksi avarahkoon pankkisaliin, jossa oli pitkä virkailijat asiakkaista erottava tiski. Asiakkaille saattoi olla muutama istuin. Taaempana olivat pankkiholvit, erilliset tilat konttoritöiden hoitamista varten sekä konttorinjohtajan huone.
Siellä, suljetun oven takana, asiakas saattoi keskustella niistä arkaluontoisemmista asioistaan, kuten lainarahan tarpeistaan.
"Konttorinjohtajan oven takana saattoi olla joskus pitkäkin jono vekselin kysyjiä", Mikkola hymähtää.
Oulun Aluesäästöpankin toiminta loppui Merikoskenkadulla vuonna 1980, kun konttorin toiminnat yhdistettiin pankin Valtatiellä olleeseen isompaan konttoriin, jolla silläkin oli jo pitkä historia. Koko pankin toiminnan kohtaloksi koitui lopulta 1990-luvun alun pankkikriisi, ja Valtatien konttorin toiminnat siirtyivät Oulun Osuuspankille.
Pankkikriisi teki selvää myös STS-Pankista, ja sen toiminta siirtyi KOP:lle vuonna 1992. Tämän seurauksena Merikoskenkadulla toimi hetken aikaa kaksi KOP:n konttoria, jotka olivat vastakkaisilla puolilla katua.
KOP ja SYP puolestaan yhdistyivät vuonna 1995 Merita-pankiksi, ja pankin tiloiksi Tuiraan jäi SYP:n konttori. Pankkikonsernin nimeksi vaihtui vielä Nordea 2000-luvun alussa. Nordea lopetti toimintansa Merikoskenkadulla loppuvuodesta 2009.
Tällä välin Oulun Osuuspankki oli ennättänyt siirtyä STS-Pankin entisiin tiloihin, ja Osuuspankin aiempiin tiloihin asettui Postisäästöpankin perillinen Leonia.
Konttori ennätti toimia vielä Sampo Pankin ja Danske Bankin nimellä ennen kuin se sulkeutui viime keväänä.
Mutta mistä se kertoo, kun kadunpätkän viimeinenkin pankki lähtee?
"Pankkitoiminnan muutoksesta", vastaa Seppo Mikkola.
Taustalla ovat pankkikriisin opetukset. Varsinkin viime vuosina pankit ovat karsineet täyden palvelun konttoreita ja korvanneet niitä palvelupisteillä, joissa käteistä rahaa ei liikutella enää lainkaan. Asiakkaat on opetettu hoitamaan raha-asiansa verkon ja puhelimen kautta.
"Oman ikäpolveni ja vähän meitä nuorempienkin kannalta muutos on aivan hirveä", Elsi Vuorinen huokaa.
"Mehän totuimme hoitamaan raha-asiamme nimenomaan pankkikonttoreissa."
Artikkelin lähde Kaleva