Artikkelin lähde Kaleva
Tero Vainio
HELSINKI Oululaissyntyisen dokumentaristin Ilkka Raution elokuva Keinolumikylä on kuvattu Levin hiihtokeskuksessa, mikä ei ole miehelle suinkaan vierasta maaperää.
"Työskentelin kymmenen vuotta Lapissa hiihdonopettajana, ja sinä aikana pohjoisen eri elämyskeskukset tulivat tutuiksi."
Keinolumikylä kuitenkin ottaa tietoisesti varsin erilaisen näkövinkkelin lumiseen miljööseensä. Elokuva nimittäin seuraa kiinalaisia jääveistäjiä, jotka olivat toteuttamassa Leville talvikautena 2010-2011 pystytettyä jääpuisto Iciumia.
Samalla elokuva ottaa tarkkailijan aseman suhteessa elämysbisneksiin, joilla elinkeinoa Lapissa tätä nykyä harjoitetaan.
"Halusin kuvata Lapin murrosta uudella tavalla ja ottaa mukaan globaalin näkökulman", Rautio kertoo.
"Alkutalvesta 2010 törmäsin tunturissa ensimmäisiin kiinalaisiin ja kiinnostuin kuvaamaan asioita heidän kauttaan."
Sujahtaminen mukaan kiinalaisten elämänmenoon oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa.
"Ihmisten avautuminen oli pitkä prosessi. Kaiken lisäksi vain muutama kiinalaisista osasi englantia, ja meillä oli tulkki käytössämme vain vähän aikaa. Suurimman osan aikaa olin siis kiinalaisten seurassa aivan ummikkona tietämättä mitä he puhuvat. Se selvisi vasta jälkikäteen leikkauspöydässä."
Myöskin esivalmistelut sai pitkälti unohtaa, koska Rautio ei saanut ennakkoon tietää, keitä Suomeen Kiinasta lennätettäisiin.
"Hermot olivat mennä useasti niin minulla kuin kuvaajallani Jan-Niclas Janssonilla, mutta onneksi saatoin keskustella projektista edes hänen kanssaan. Olimme tunturissa sata päivää, paljon kuvasimme ja paljon vain hengasimme ilman kameraa."
Kulttuurien välinen yhteys löytyi varsin erikoisella tavalla.
"En itse polta, mutta kiinalaiset polttivat ketjussa ja kiinalaisen mahorkan käry kävi tutuksi. Niinpä polttelin seuran vuoksi ja lähennyimme tarjotessamme toisillemme savukkeita."
Keinolumikylä ei ole mikään puhuvien päiden dokumentti, vaan kuvallisia keinoja käyttävä, paikoin lähes surrealistiseksi äityvä ja ulkopuolelta tarkkaileva teos.
Kiinalaisen kulttuurin ja Lappi-eksotiikan outo yhdistäminen kiteytyy poronsarvipäiseen, lumessa tarpovaan pandahahmoon.
"Kuvallinen tapa kertoa on minulle luontainen. Lisäksi tällaista hullua maailmaa ei voi lähestyä perinteisin keinoin", Rautio sanoo.
"Subtekstikerronta on myös tärkeää, siis välittää oma näkemys ikään kuin rivien välissä."
Alun perin valokuvasta ja kirjallisuudesta kiinnostuneelle ohjaajalle dokumenttielokuva on tullut mukaan pikkuhiljaa.
"Kaipa minulla on pakottava tarve tutkia todellisuutta. Toiseuden teema ja globalisaation vaikutukset yksilöön kiinnostavat, kuten myös ihmisen luontosuhde. Aiheeni ovat kummunneet pohjoisesta, tarpeesta ymmärtää ja selittää tuota maisemaa."
Oulusta kotoisin oleva Rautio on ajautunut etelään opiskelujen vuoksi.
Keinolumikylä on hänen lopputyönsä Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselta. Ouluun paluu olisi Rautiolle jossain vaiheessa hyvinkin mieluinen vaihtoehto.
Artikkelin lähde Kaleva