Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Oman itsen ja oman paikan löytäminen yhteiskunnassa on nuorelle totinen paikka. Tästä joskus kipeästä, joskus itsestään ratkeavasta dilemmasta kiinnostui ammattiteatterilaisten ryhmä Arctic Reach Ensemble.
Päähenkilöksi syntyi pullonpyöritystekniikalla Oulun yliopiston taloustieteiden opiskelija Olli Ykkönen.
"Olli on 21-vuotias nuori mies, joka ongelmoi minäkuvansa ja tulevaisuutensa kanssa. Olli miettii, millainen täytyy olla, että voi olla valmis ihminen", näyttelijä Antti Kaarlela kertoo.
"Ollilla on opiskelupaikka, mutta hän kokee olevansa siellä vääristä syistä."
Kaarlela (s. 1979) esittää Oman Elämänsä Päähenkilöä Ollia. Muissa rooleissa ja puhekuorona esiintyvät nuoret Jenni Hiltunen, Hanna Aho ja Jonna Haataja Veeran Verstaalta.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja on Riikka Bado (s. 1974) Helsingistä. Lavastaja-puvustajana toimii Kaisa Kemikoski Helsingistä, valosuunnittelijana Riikka Vuorenmaa Rovaniemeltä ja äänisuunnittelijana Anssi Laiho Oulusta.
"Koulutukseen pääsy voi olla nuorelle elämän ja kuoleman kysymys", Bado toteaa.
"Pitäisi pystyä määrittelemään, mikä olet. En voi olla olemassakaan, jos en tiedä, mikä minusta tulee isona. Mitäs sitten, jos olenkin joku epämääräinen. Enkä kehtaa mennä mihinkään, kun en pysty esittelemään itseäni", hän kuvaa nuorten ajatusmalleja.
Näytelmällä Olli 0.8 - melkein valmis ihminen ryhmä haluaa osoittaa, ettei elämä ole välttämättä suoraviivaista.
"Tie voi olla mutkainen, ja silti sieltä putkahtaa yhtäkkiä jotakin."
Nuorille suunnatun näytelmän viesti on, että aina on toivoa.
Lähtökohtana työryhmällä olivat Anton Tšehovin Lokki-näytelmän (1896) nuoret, Kostja ja Nina.
"Vaikka näytelmä on vanha, siinä pyöritään samojen teemojen ympärillä", Antti Kaarlela sanoo.
"Lokissa on traaginen loppu. Kostjan elämä ei jatku. Hän ei löydä kiinnekohtaa. Tuhoutuvatko Tšehovin nuoret ympäristön paineesta vai omaa tyhmyyttään, se on tulkintakysymys. Mutta meitä tämä kiinnosti", Riikka Bado jatkaa.
Olli-näytelmällä oli pitkään työnimenä elämän ja kuoleman kysymys.
"Jos kysymys minuudesta tai omasta paikasta on niin suuri, että tuntuu siltä, ettei siihen löydy ratkaisua, se voi jopa tuhota ihmisen."
Tänä päivänä nuorilla on enemmän ärsykkeitä kuin sata vuotta sitten. Idolseja ja muita malleja median kautta, Antti Kaarlela huomauttaa.
"On hämmentävää, miten nuori tässä maailmassa löytää itsensä", hän pohtii.
"Nuoria ohjaavat monenlaiset ulkoa tulevat mallit, paineet ja reitit. Oma halu voi olla niiden kanssa ristiriidassa. Se voi vielä suuntautua semmoiselle alalle, mihin on todella vaikea päästä. Koeta siinä sitten vakuutella vanhemmille tai muille, mutta kun mä haluan tänne, ja kyllä mä pääsen tänne."
Tekijät ovat sitä mieltä, että vaatimukset ovat todella kovat.
"Ne tulevat yhteiskunnasta ja tästä hirveästä kilpailumeiningistä. Ihan siitä, että pitää menestyä globaaleilla markkinoilla ja säilyttää uskottavuus. Se on semmoinen yleinen ilmapiiri. Nuori ihminen helposti sisäistää nämä ylimitoitetut vaatimukset", Riikka Bado uskoo.
Nuorten odotetaan etenevän tukka putkella opintoputkeen. Uskaltaako nuori ihminen pysähtyä ja kysyä, mitä oikeasti haluaa. Missä välissä on aikaa kuunnella sisäistä ääntään.
"Lukiossa tunsin, että meihin istutetaan sellaista mallia, että nyt lukio erinomaisin arvosanoin äkkiä läpi. Sitten yliopistoon, ja sitten töihin", Antti Kaarlela kertoo.
"Itse ainakin koin ahdistusta siitä. Miksi minun pitää hätäillä? Miksi minun pitää heti tietää?"
Antti Kaarlelasta piti tulla lääkäri. "Olin hirveän varma lukion alussa, että olen jo 25-vuotiaana lääkäri ja töissä. Mutta sitten isäni kuoli. Se ravisti minua. Rupesin pohtimaan, että onko se oikeasti minun polkuni."
Riikka Badosta piti tulla ekonomi. "Olin lukiossa hyvin varma, kilpailuhenkinen ja suorituskeskeinen. Uskoin itseeni. Edessä odotti kansainvälinen ura, jakkupuku ja kaikki", hän tunnustaa.
"Kun muutin pois kotoa totutuista ympyröistä uuteen kaupunkiin, jouduin yhtäkkiä kasvotusten semmoisen itseni kanssa, jota en ollut aikaisemmin edes tiennyt olevan olemassa."
Nuori tarvitsee paljon rohkeutta tehdä persoonallisia ratkaisuja.
"Jokainen polku voi olla yhtä arvokas", Antti Kaarlela sanoo.
"Tarvitseeko aina tietää, mihin aikoo päätyä, että voi alkaa tehdä jotain?" Bado heittää.
"Jos pystyisi olemaan herkempi intuitiolle. Sisäinen viisaus ihmisessä voi antaa vinkin lähteä seuraamaan jotakin polkua, vaikka ei yhtään tiedä, mikä sieltä tulee."
Suunnan voi aina myös muuttaa. Elämässä saa tehdä U-käännöksen.
kello 14. Alle 29-vuotiaat,
työttömät ja opiskelijat ilmaiseksi.
Artikkelin lähde Kaleva