Artikkelin lähde Kaleva
Heidi Hietala
Pöydällä, keinulaudan päällä istuu surullinen tyttö. Essi Korvan vuoden 2012 Oulun kaupungille hankittu Murhelma-teos on taidekonservaattori Päivi Kyllönen-Kunnaksen suurella työpöydällä konservoitavana.
"Keinun köysi kulkee teoksen sisällä ja on liikkuessaan aiheuttanut murtumia käsiin", Kyllönen-
Kunnas kertoo.
Kipsistä, puusta, lehmän häntäkarvoista, öljymaalista, polyuretaanista ja köydestä koostetun Murhelma-neitokaisen konservointisuunnitelma on tehty yhdessä taiteilijan kanssa. Teos tulee saamaan vahvan tuen veistoksen sisällä kulkevan köyden ympärille, poistetun materiaalin täydentämisen ja uuden maalipinnan turmeltuneiden osien peitoksi.
Teoksen konservoiminen yhdessä taiteilijan kanssa on taidekonservaattoreille harvinaisempi, mutta erittäin antoisa tapa työskennellä. Useammissa tapauksissa taiteilija on kuitenkin jo edesmennyt, eikä sen vuoksi pääse keskustelemaan siitä, kuinka teoksen joskus erikoinenkin materiaalitekniikka on toteutettu, kuinka se olisi hyvä vahvistaa ja mitkä teoksen ominaisuuksista ovat tärkeimpiä säilyttää.
Päivi Kyllönen-Kunnas hoitaa Oulun kaupungin taidekokoelmia, joihin kuuluu noin 4 300 teosta. Työn tavoite on selkeä: huolehtia taidekokoelmasta niin, että teosten arvo ei vähene.
Käytännössä tämä tarkoittaa taiteen suojaamista vaurioittavilta tekijöiltä sekä jo alkaneen vaurioitumisen pysäyttämistä.
Ja haasteita riittää: valo, lika, ilman epäpuhtaudet, tuhohyönteiset, home ja laho samoin kuin liiallinen lämpö, kuivuus ja kosteus edistävät niin vanhojen kuin uusienkin materiaalien vaurioitumista. Lisäksi taide-esineitä voivat vahingoittaa myös huonot käsittelytavat sekä väärät ripustus- ja tukimenetelmät.
Kyllönen-Kunnaksen toisella työpöydällä oleva Sinikka Tuomisen öljymaalaus Niitty on perinteisempi esimerkki taidekonservaattorin työstä. Kaukovainion koululla ollut maalaus on puhdistettava, sekä kiristettävä ja kehystettävä uudelleen.
"Öljymaalaus voi hyvin, kun kangas on kireä. Ja kehysten tarkoitus on saada teos hehkumaan", Kyllönen-Kunnas havainnollistaa.
Lisäksi teoksen ikää voi pidentää suojaamalla se akryylipleksin alle kehykseen:
"Teos palautuu koulun käytävään ja kun se on kunnolla suojattu, teos ei vahingoitu vaikka siihen lentäisi esimerkiksi pallo", Kyllönen-Kunnas toteaa.
Kun teos palautetaan konservaattorin pöydältä paikoilleen, sen säilyminen on turvattu noin seuraavaksi 15 vuodeksi.
Päivi Kyllönen-Kunnaksen tie taidekonservaattoriksi avautui oikeastaan jo lapsena, jolloin hän oli kiinnostunut tasapuolisesti sekä tiedollisista että taidollisista aineista.
Nahkatöistä ja posliininmaalauksesta innostunut nuori hakeutui lukion jälkeen Haapaveden opiston taidekäsityölinjalle, josta oli helppo jatkaa Limingan taidekouluun.
Ensimmäiset taidekonservaattorin paperit hän sai Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta vuonna 1994 ja toiset EVTEK Muotoiluinstituutista kymmenen vuotta myöhemmin.
Taidollista pohjaansa Kyllönen-Kunnas on täydentänyt Jyväskylän yliopistossa taidehistorian maisteritutkinnolla. Nykyisin hän on myös Aalto-yliopistossa taiteen tutkimuksen jatko-opiskelija.
"Tämä on melko yleinen tie taidekonservaattoriksi - tiedolliset ja taidolliset aineet ruokkivat toisiaan", Kyllönen-Kunnas näkee.
Kollegoja ei ole monta. Pohjois-Suomessa ei ole Kyllönen-Kunnaksen lisäksi toista taidekonservaattoria, lähin kollega löytyy Tampereelta.
"Alan työpaikat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle, missä niitä on sekä kunnallisella puolella että osuuskunnissa", Kyllönen-Kunnas kertoo.
Kapealla kentällä on silti mahdollisuus erikoistua. Kyllönen-Kunnas on erikoistunut nykytaiteeseen sekä kolmiulotteiseen taiteeseen. Hän on Suomessa ainoa, joka on tehnyt töitä lujitemuovin eli muovihartsin ja lasikuidun kanssa.
"Voisi sanoa, että erikoiset materiaaliyhdistelmät ovat minun vahvuuteni."
Artikkelin lähde Kaleva