Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Kutsuvierastilaisuus Pohjois-Pohjanmaan museon alakerrassa alkaa arvokkaasti, kuten näyttelyn avajaisten luonteeseen sopii.
Museolehtori Arja Keskitalo toivottaa tervetulleeksi paikalla olevan yleisön, Hönttämäen päiväkodin Vaahteramäki yhden ja kahden esiopetusryhmäläiset lastentarhanopettajineen ja lastenhoitajineen. Eskarilaiset puolestaan ojentavat Keskitalolle askartelemansa kukkakimpun ja sydänkortin. Muodollisuuksien jälkeen päästäänkin itse asiaan, eli tutustumaan suomalaisen arjen muuttumisesta kertovaan Arjen aakkoset -näyttelyyn.
Erityisesti 4-9-vuotiaille suunnatussa näyttelyssä seurataan tarinaa yhden perheen päivästä aamusta iltaan - ja A:sta Ö:hön - kissanhahmoisten päähenkilöiden Epun ja Ruun kautta.
Aakkoset antavat alkukirjaimet sanoille, jotka kuljettavat tarinaa eri paikoissa ja ajoissa. Esimerkiksi "K niin kuin kauppa" on 1950-luvun sekatavarakaupan henkeen rakennettu leikkipuoti kassakoneineen ja vaakoineen. Näyttelyssä kurkistetaan muun muassa asumisen, lastenhoidon, ruokakulttuurin ja koulunkäynnin muutoksiin 1900-luvun alkupuolelta nykyaikaan.
Eikä vain kurkisteta - tässä näyttelyssä yleisö nimittäin saa koskea ja kokeillakin erilaisia kapistuksia, kuten lankapuhelinta, mekaanista kirjoituskonetta tai kammella varustettua sekatavarakaupan kassakonetta.
Kutsuvieraat eivät kursaile. Esineitä kosketellaan ja kokeillaan, kun kerran luvan kanssa saadaan. Ja välillä tietysti kiljahdellaan ihastuksesta ja ihmetyksestä - kuten nyt vaikka sen kassakoneen äärellä.
Kun kampea veivaa tarpeeksi kauan, kuuluu kilahdus, ja laitteen alaosasta ponnahtaa esiin rahalokerikko.
"Oooh!"
"Voi elämän kevät!"
Näyttelytilasta kiirivien kommenttien perusteella kutsuvieraat ovat vähintäänkin aika innoissaan.
"Onko muuten kukaan nähnyt aiemmin tällaista?" lastenhoitaja Sirpa Vattula kyselee ryhmältään nurkkauksessa, johon on rakennettu useampireikäinen ulkohuussi. Lapset pyörittelevät päitään. "Mökillä on vähän samantapainen", joku lapsista hoksaa hetken päästä.
Pientä tirskuntaa herättää nurkkauksesta löytyvä emalinen potta. Sellaiselle saattoivat tehdä entisaikaan aikuisetkin asiansa, jos eivät viitsineet lähteä yön selkään pihan perälle.
"Entä missä nyt olette?" Vattula tiedustelee sermien ympäröimässä tilassa, jossa on puinen pituusmitta sekä vaaka, jonka toimintavarmuudesta lastenhoitaja ei ole varma.
"Neuvolassa", tietää Julia Karppinen.
Seuraavaksi siirrytään kampaamoon. Aino Raitanen kertoo, että on nähnyt mummullaan joskus papiljotteja hiuksissa. Pian tyttö saa kokeeksi pari kappaletta paplareita omiinkin hiuksiinsa, mutta auts! Niiden irrottaminen osoittautuu oletettua hankalammaksi.
Kissalan onnikan kyytiäkin olisi tällä museokierroksella tarjolla, ja bussin rattiin saa tarttua jokainen vuorollaan. Joni Alaperä päättää huristella ensitöikseen autokauppaan.
Näyttelykierroksen jälkeen museolehtori Arja Keskitalo summaa näyttelyn uponneen kutsuvierasyleisöön hyvin. Eikä se ole ihme. Tamperelaisen Työväenmuseo Werstaan tuottama näyttely on Keskitalon mukaan saanut hyvän vastaanoton myös muualla, kuten Merikeskus Vellamossa Kotkassa, missä se oli ennen Oulua.
Oululaiset päiväkoti- ja alakouluryhmät ovat jo varanneet aikoja päästääkseen tutustumaan näyttelyyn. Rynnäkköä voi olla odotettavissa erityisesti toukokuussa kevätretkien aikaan, museolehtori uumoilee.
Artikkelin lähde Kaleva