Intohimoa ja vakavaa työtä

Esko Aho Kaleva
Oulu Oulun kaupunginteatterin uusi taiteellinen johtaja Kari-Pekka Toivonen ei halua asemoida itseään mihinkään tiettyyn tyyliin tai tekotapaan.
"Minulle teatteri on intohimoista ja vakavaa, olipa genre mikä tahansa. Oulussa on esitetty monipuolista ohjelmistoa. Näin tulee olemaan myös jatkossa, vaikka pyrin tietysti tuomaan tullessani myös omia tuulia", Toivonen kertoo.
Monipuolisuus ei Toivosen kielenkäytössä tarkoita, että jokaiselle jotakin. Vakavuuskin liittyy lähinnä työmoraaliin.
"Tärkeämpää on, että yksittäiset teokset edustavat aina korkeatasoista työtä näyttelijälähtöisesti. Kaikissa tyylisuunnissa ihmiset tuovat tarinan lähelle katsojaa."
Tasokkaasti tehtynä klassikko voi kasvaa uusiin mittoihin. Samoin suuret, uudistavat visiot on helpompi ottaa vastaan.
Malliesimerkkinä Toivonen mainitsee Oulussa tammi-helmikuussa nähdyn Lauri Maijalan ohjauksen Tauno Pylkkäsen Tuntematon sotilas -oopperasta.
"Vaikka tulkinta oli täysin uusi ja moderni, se ei missään vaiheessa jyrännyt alle Väinö Linnan romaanin ja Tauno Pylkkäsen musiikin vahvaa pohjaa."
Tuntematon sotilas jätti katsojille mahdollisuuden omiin oivalluksiin, mitä Toivonen pitää olennaisen tärkeänä seikkana.
"Tarvitsemme sellaisia esityksiä, jotka koskettavat tunteen tasolla ja herättävät kysymyksiä sekä ärsykkeitä ajatteluun. Enkä tarkoita tällä vain veristä draamaa. Yhtä hyvin kyseessä voi olla lastennäytelmä tai komedia."
Taidehallinnon henkilövalinnoista on ollut tapana päättää taiteelliseen tapaan. Työnsä aloittavaa orkesterin- tai teatterinjohtajaa pidetään yleensä käytäväkeskusteluissa joko sopimattomana tai liian sopivana.
Ajatus kulkee suurin piirtein niin, että liian sopiva johtaja lähtee heti paremman tarjouksen saatuaan pois, ja sopimaton ei millään.
Oulun kaupunginteatterin työntekijöiden edustajat arvioivat Toivosen hyvissä ajoin etukäteen eroamalla valintaprosessin takia teatteriyhtiön hallituksesta.
Tarkkoja perusteluja ei kerrottu julkisesti, mutta harvoin luottamustoimesta erotaan pelkästään prosessin puutteiden takia, jos lopputulos miellyttää.
Huhtikuun alussa Oulussa aloittava Toivonen tuntee valintaansa liittyneen tapahtumien kulun, mutta hän ei anna sen häiritä. Tärkeintä on päästä mahdollisimman nopeasti uuteen työhön käsiksi.
Toivosen mukaan teatterinjohtajan pitää ymmärtää ja sietää, että jokainen työntekijä ajattelee asioita omalta kantiltaan tai ammattikuntansa nimissä.
"Teatterin tekeminen on voimakastunteista ja -tahtoista sekä omanarvontuntoista. Mielestäni on pelkästään hyvä asia, että keskustellaan ja ilmaistaan mielipiteitä", Toivonen sanoo.
Oulun kaupunginteatterin ko-
koisesta laitoksesta löytyy eriäviä kantoja mihin tahansa kysymykseen.
"Meillä kaikilla on kuitenkin yhteisenä päämääränä saada aikaan hyvää teatteria. Toimintamalli syntyy, kun alamme vain tehdä yhdessä työtä. Kohtaamme toisemme sen kautta."
Teatterikorkeakoulussa näyttelijäntyön lehtorina toimiminen avasi Toivoselle näkökulmia nuorten ikäluokkien suuntaan. Tämä tulee heijastumaan myös hänen johtajakaudellaan Oulussa.
"Koen suurena rikkautena, että olen päässyt urani aikana työskentelemään hyvin eri ikäisten ihmisten kanssa. Skaala on ollut laaja."
Vapaiden ryhmien vierailut niin ikään tuulettavat Oulun teatteritarjontaa. Ne tuovat virkeyttä ja tukevat kaupunginteatterin toimintaa.
Oopperaproduktioiden tuottamisesta uusi teatterinjohtaja ei osaa vielä sanoa mitään varmaa. Hän ei tunne oululaisen oopperan historiaa ja nykytilannetta riittävän hyvin.
"Jokainen oopperaproduktio katsotaan erikseen. En usko kehityksen lähtevän siitä, että tehdään niin kuin aina ennenkin."
Oopperan ystäväksi Toivonen kaikesta huolimatta tunnustautuu. Hän on jopa ohjannut pari pienoisoopperaa. Viimeisen suu-
ren elämyksen katsomon puolella Toivoselle tarjosi Leos Janácekin Jenufa Suomen Kansallisoopperassa.
Neljän lapsensa ja näyttelijävaimonsa Merja Larivaaran muutosta Ouluun Kari-Pekka Toivonen kertoo tässä vaiheessa niukkasanaisesti.
"Oulusta on jo hankittu asunto. Minä muutan huhtikuussa ja perhe tulee perässä."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva