Artikkelin lähde Kaleva
Tiina Juujärvi
Oulu Stand up-koomikko Erfan Jahangiriä, 27, jännittää hieman ennen keikkaa. Kun hän astuu kone- ja tekniikkaliikkeeseen rakennetulle väliaikaiselle lavalle, tilanne ei näytä kovin hyvältä. Toistasataa koneiden ja tekniikan alan miestä on tullut kaamoksen kaatajaisiin, ei kuuntelemaan komiikkaa.
Mustiin ja harmaisiin vaatteisiin pukeutuneet duunarit ovat levittäytyneet ympäri kaupan lukuisia huoneita ja juttelevat hyvässä nousuhumalassa.
"Terve, olen Efi. Outoa esiintyä tässä näin, kun yleensä olen tankotanssija", Jahangiri aloittaa. Häntä ei jännitä enää alkurepliikin jälkeen, mutta vain muutama yleisöstä on huomannut esiintyjän.
Jahangiri jatkaa puhumalla vartalostaan, mutta sekään ei oikein uppoa.
"Kiva kuulla, että täällä on ammuntaa ja olen ainoa mamu. Kiva, että mut on vielä valaistu tähän korokkeelle!" Se uppoaa yleisöön kuin häkä. Miehet heittävät päänsä taakse ja hirnuvat naurusta.
Jahangirin perhe, "rakastavat mutta vaativat" sairaanhoitaja-äiti, yrittäjänä työskennellyt isä ja heidän kaksi poikaansa muuttivat Iranista Suomeen turvapaikanhakijoina vuonna 1991.
Nyt isä on eläkkeellä, äiti töissä ja Jahangirin isoveli Ali on suosittu koomikko, joka vetää Yle Puheella Ali ja Husu -ohjelmaa.
Erfan Jahangiri kävi koulunsa Vantaalla ja pelasi amerikkalaista jalkapalloa maajoukkueessa, kunnes jalka meni poikki. Armeijan jälkeen hän pyrki kolme vuotta opiskelemaan, kunnes pääsi Oulun yliopistoon.
Koneliikkeen lavalla Jahangiri juttelee kuin pannullisen kahvia saanut Duracell-pupu.
"Muutin viisi vuotta sitten Helsingistä Ouluun. Arvatkaa mitä opiskelen? Olen lääkiksessä." Tämän jälkeen yleisö hiljenee. Kukaan ei päästä hiiskaustakaan.
Koomikko riemastuu yleisön reaktiosta ja jäljittelee heitä: "Jumalauta, sinä et ainakaan tule hoitamaan minua Höyhtyän terveyskeskuksessa." Ja taas katsojat hekottavat.
Jahangiri kiinnostui lääketieteellisestä jo yläkoulussa, jolloin hän halusi lasten psykiatriksi. Häntä kiinnostaa ihmisen mielen sisään pääseminen. Alan ammattilaisten täytyy tuntea itsensä ja kouluttaa myös omaa psyykettään.
"Nyt haluaisin perhe- tai pariterapeutiksi, koska minua kiinnostavat ihmisten väliset suhteet."
Häntä kiinnostaa vilpittömästi vaikkapa keikan aikana lavan edestä kävellyt mies. Miksi hän käveli juuri siitä ja juuri sinä hetkenä?
Jahangiri on oppinut kommunikoimaan selkeästi jo kouluaikoina.
"Olen aina ollut kysymysmerkki luokassa ja joukkueessa. Miksi tämännäköinen kaveri on tässä? Jos olen halunnut pärjätä, on pitänyt selittää, miksi juuri minä olen tässä."
Ennen kello yhdeksää koomikko vaihtuu kahteen laulavaan kitaristiin. Jahangirin pitkä päivä on melkein lopussa. Hän on tehnyt aamulla ihotautien tentin, jonka eräs virhe on jäänyt harmittamaan.
Lääketieteellisen opiskelijoiden kiltatalon remontti on valmistunut ja Muhoksella on ollut Jahangirin järjestämä Hekotus-klubi.
Vaikka opiskelut, osa-aikainen työ terveysyrityksessä ja stand up vievät aikaa, hän on myös opiskelijajärjestö Oulun lääketieteellisen killan isännistössä. Se remontoi kiltataloa, korjaa pakettiautoa ja järjestää juhlia.
"Tykkään touhuta. Tänään oli neljä asiaa meneillään, mikä oli vähän liikaa."
Seuraavaksi hän sinkoilee järjestelemään yllätyksiä kavereilleen kiitokseksi remontoinnissa auttamisesta.
Sitä ennen ehtii vielä kysyä moneen ehtivän Jahangirin paheista. Onko niitä?
"No katso minua. Tykkään ihan liikaa ruuasta."
Artikkelin lähde Kaleva